11815 - 29.7.2013 (arvosana: -64)

Raha. Se tuo mun perheelle stressiä, surua, riitoja sekä kaikkea pahaa mitä voisi kuvitella. Miksi? Vastaus on helppo sekä yksinkertainen. Sitä vaan ei oikeasti ole. Molemmat vanhemmat työttömiä, isä kaikenlisäksi alkoholsti. Onneksi, oi onneksi mä en oikeesti tarvii kuitenkaan katsoa tuon naamaa. Enkä ole, 4 vuoteen. Me ei olla yhteyksissä, eikä toi edes välitä. Parasta on ehkä se, että mun isä ei tarvitse maksaa elarusmaksuja. se henkilö, joka tonkin aiheutti, mä kiroon sen. Mun äidillä on kauheet oltavat, mun siskolla on. Ja myös mulla. Me ei edes saada yli 100€ koulu tavaroihin. Sillä rahalla pitää maksaa laukut, kengät, housut, paidat KAIKKI. Mua oikeesti pelottaa että mitä tapahtuu kun säästöt loppuu ja mun äiti ei ole saanut töitä. Asutaanko me sitten vai kadulla? Pahinta on, että en voi tehdä mitään. Tilanne pahenee, me riidellään enemmän ja en voi tehdä mitään. Vaan toivoa, ja olla käyttämättä rahaa. Mun äitikin on ihan muuttunut. Se huutaa, haukkuu ja on vihanen koska ainoa asia mitä miettii on raha. Mä tekisin oikeesti mitä vaan että saisin äidille työpaikan. Se on saannut kokee niin hemmetisti, ilman että se on ansainnut sitä. Elämä on epäreilua, mut voisko edes joskus aurinko paistaa tähän risukasaan. Mä oon 14, mietin raha asioita, pelkään äitini puolesta, suren koska mulla ei ole isää. Ei lapsi sais elää näin. Ei niiden pitäis tietää perheiden raha asioista, ja huolista.

No, onneksi tässäkin on puolensa. Ainakin tiedän että menen hyvään lukioon, hankin ammatin josta tienaa, enkä sekaannu alkomaholiin, huumeisiin taiko tupakkaan. Koskaan. Nyt varmaan ihmiset oikeesti nauraa päänsä irti, ja miettii et joo, toi on 14 ja väittää että ei juo. No niin mä väitän, ja koska mä menetin paljon elämästäni alkomaholin takia, se on helpompaa kun yleensä kieltäytyä alkomaholista. En jua, ja mulla on selkärankaa sen verran että osaan sanoa ei.

pari vuotta sitten olin myös koulukiusattu. Onneksi se loppui, mutta itsetunto romahti. Sitä ei edes ole olemassa enää. Mulla ei oo ketään ystävää jolle puhuu, joka oikeesti välittää ja kuuntelee. Puhuminen ihmisten edessä on mun pahin pelko, en mä halua olla tämmönen. Kesäloma loppuu pian, ja oon päättänyt että tää nynny saa ystäviä. Mun on pakko saada. Puhun, puhun ja puhun ihmisten kanssa. Toivon että en ole liian ujo taas... Toivon että pystyn saamaan ystäviä. Se on ainoa asia mitä tahdon koulussa parantaa.

11814 - 28.7.2013 (arvosana: -52)

Voi vittu nyt taas, MIKÄ VITTU KAIKKIA VAIVAA ? Juhannuksena tapasin ihan vitun ihanan äijjän meil oli mukavaa ja tällei. Puhuttii paljo skypes jopa se neljä tuntii ja puhuttii faces ja tätä rataa ja se sattuu asuun ruotsis ja niillon mökki si meidän naapuris melkee. No se sitte meni sinne vitun ruotsii himaasa takas ja sano tulevasa takas täs kuus mutta jotenki kävi vaa nii ku puhuttii eka nii vitun paljo ni sitte se puhumine loppu ja en saa sitä kiinni enää mistää perkele joka ottaa päähän ku en tiijjä millo se jätkä ny ois niinku tulos takas tänne. Koska vittu mitä helvettiä minä sille oon tehny ku ei vastaa ennää viesteihi eikä mihkää muuhunkaa ja pitää mykkistä koko aja. Nyt vittu oikeesti lopeta se hannaamine ja ota pää pois perseestä ja sano mikä on !

11813 - 28.7.2013 (arvosana: -40)

Taitaa olla noin 40% avautumisista olla aivan samasta aiheesta... Mutta ihan sama, vituttaa

Vituttaa olla aina niin ulkopuolinen. Tunnen tyyliin jotain kolme kaveria, loput on niitä että osaan yhdistää nimen ja naaman. Jos jotain haluaa tehdä kaverien kanssa, ne on aina kutsuttava itse. Vähän tulee sellainen paska maku, että kasvotusten just pystyy olemaan, mutta selän takana olen vihattu ihmisperse.
Voi olla osansa siinäkin, että oireeni viittaavat jonkinlaiseen autismiin, mm. Perfektionismi (esim kaupassa näen hyllyllä tuotteen väärin päin, kääntämättä oleminen on todella vaikeaa) ja rutiineihin takertuminen. Jos jokin ei mene suunnitellusti, muutun aivan hermoraunioksi ja saatan suuttuakin, vaikka asia olisi aivan mitätön.

11812 - 28.7.2013 (arvosana: -5)

Helevetti kun pitää olla ajatusmaailma sellainen, että jos et pysty lokeroimaan itseäsi(esimerkiksi seksuaalisuuttasi) johonkin kategoriaan lähes millintarkasti, niin tunnet helvetinmoista turvattomuutta..! Eihän se, ettet varsinaisesti kuulu mihinkään ryhmään, pitäisi vaikuttaa yhtään mihinkään!? Mutta kun lokerossa olisi helpompi olla, riittäisi muillekin, kun sanoisi että olen johonkin tiettyyn ryhmään kuuluva, eikä tarvitsisi sitä sen kummemmin selitellä.

11811 - 28.7.2013 (arvosana: 2)

Mua ketuttaa nyt minä itse... Sisko sanoi vähän aikaa sitten mulle että oon netistä riippuvainen ja mä väitin vastaan..
Vaikka se on totta, mua sattuu hirveesti. Tuntuu että kukaan ei jaksa enää kattella mua, vaan että ne vaan haluu heittää mut syrjään ja unohtaa mut.
No en ihmettelekkään mä oon niin ärsyttävä ja temperamenttinen.
... Mut asia on niin että suuren ajan mä kulutan lukiean mangoja. Jos mulla olis ne kaikki kirjat ittellläni niin mä olisin niitten kimpussa enkä koneen kimpussa. Mä just kirjoitin lupauksen ittelleni että parannan tapani. Mun oikeasti pitäis lopettaa tää ja alkaa elämään vaikka musta kukaan ei välitettäisi. Mut vituttaa kun kaikki aina sanoo että ei mulla oo mitään muuta elämää kuin kone. En mä sille voi mitään kun oon näin paska ihminen... Mulla on käynyt niin monta kertaa päässäni että mitä jos joku vaan ajais mun päältä niin kaikki olis hyvin tai mä saisin jonkun sairauden.. Mut mä haluan elää ja nähdä maailmaa. Mut mä oon niin paska ja kukaan ei välitä musta...
Mut mä en jaksa ottaa itsestäni niskasta kiini ja alkaa elämään.
Vittu...

11810 - 27.7.2013 (arvosana: -78)

Mihin kaikki pitkät miehet on hävinny? Vähä vituttaa, kun oon 178 cm pitkä naisenalku. Kaikki on paljo vaikeempaa! Muutama esimerkki:
1) just toi miespulma. Kun ne on kaikki niin saatanan lyhyitä :-(
2) farkkujen osto. Ne on aina liian lyhyet ja leveät. Eli housut tippuu ja on puoleen sääreen. Kuka vittu niitä suunnittelee?
3) kun on pitkä selkä, on myös enemmän selkäkipuja. Vittu.
4) ryhti on paska, koska en haluu aina olla muita päätä pidempi.
5) ei autoissa eikä varsinkaan lentokoneissa ole ikinä tarpeeksi tilaa jaloille. Tukalaa istua polvet edessä olevassa istuimessa kiinni. Ja annas olla, jos siinä on joku viisvee duracelpupu, joka hyppii ja pomppii ja kysyy isältä/äitiltä/lentoemännältä että voiko istuinta säätää enemmän taaksepäin.
6) pitkän varren mukana siunautuu usein myös isot jalat. Se on aika helvetin raivostuttavaa, jos on 15-v kuten minä ja kengännumero 42-43. Ei kehtaa pituuden takia käyttää muuta kuin balleriinoja tai tennareita ja koon takia ei löydy kuin jotain vitun 60-luvun miesten terveyssandaaleja. Yritäpä siinä löytää omaa naisellisuuttas!

11809 - 27.7.2013 (arvosana: -69)

Tiedättehän kun kaikkialla aina hoetaan että ole itsesi? Joo, ihan hyvä ideologia. Mutta:
1) Kuka vittu mä oon?
2) meen 9. luokalle ja pitäs kohta tietää mihin sen jälkeen. Kaikki odottaa, että jään homehtumaan kotikylän pikkulukioon (about 200 oppilasta) missä meille myydään kivana ja hyödyllisenä oppiaineyhdistehmänä matikkaa, fysiikkaa, psykologiaa ja venäjää. Ja sit kaikki olettaa että musta tulee joku lääkäri tai asianajaja tai joku muu järkevä ura.
3) haluan olla muusikko, mutta koska niillä ei oo aina töitä... Ja se on sitäpaitsi amiskatutkinto, sehän olisi haaskausta. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan:
4) kaikki pitää mua jonain hirveenä hikarina ja kauheena päällepäsmärinä koska menestyn hyvin koulussa. Totuus on, että ala-asteella tein läksyt ja olin tunneilla läsnä. Lisäksi luin kokeisiin muutamana iltana aiemmin. Ihan perus ei-kauhukakara.

Yläasteella, eli viimeiset 2 vuotta olen ollut tunneilla hereillä (joskus myös läsnä), tehnyt läksyt välitunnilla ennen tunnin alkua tai kun opettaja merkkaa poissaolleita. Kokeista luen vain fysiikkaa, kemiaa, ruotsia, ranskaa, äikkää ja biologiaa varten. Silti viime tokarin keskiarvo oli 9.3 Mitä teen väärin?

11808 - 26.7.2013 (arvosana: -42)

ketuttaa se että en luota kehenkään tai en uskalla päästää ketään lähelle .... mahdollisuuksia päästä panollekkin on ollut kymmeniä, mutta aina joku ihme blokki aivoissa sanoo et ei kukaan susta oikeesti tykkää ja kaikki haluaa van hyötyä susta.. ehkä jonkin sortin masennus tai jotai vastaavaa ..... tänäänkin yks kiva tyttö pyysi melkeen suorasti treffeille, mutta yllämainitusta syystä väistin kutsun.. ja aina jälkikäteen vituttaa ihan perkeleesti.

11807 - 26.7.2013 (arvosana: -76)

Vituttaa. Olen rakastunut. Se, jos mikä, vituttaa. Eniten siksi, koska tiedän, että tunteideni kohde ei tunne samoin. Voiko olla saatana vittumaisempaa tunnetta?! Rohkenen epäillä.

11806 - 26.7.2013 (arvosana: -92)

joo vittu, löysin maasta lompsa ja siel ei ollu mitää paitso joku homeine mummelin pirkkokerhon liittymisilmoitus.