11442 - 27.4.2013 (arvosana: -40)

Jos joisin, nyt jos koskaan vetäisin sellaset lärvit että pää lähtee! Mut ku en juo - nyt sekin sitten vituttaa!

11441 - 27.4.2013 (arvosana: -85)

Vappu. Tuo suomalaisen työn ja ilon juhla. Kaikilla on hauskaa - kullakin omalla tavallaan tosin. Pikkulapset syövät tippaleipiä ja lennättävät vappupalloja, vähän vanhemmat juovat limuja ja pelaavat ulkona erilaisia pelejä. Siitä vanhemmat viettävät varmasti yhden vuoden odotetuimmista ja parhaista biletyspäivistä.
Mutta mulla ei ole ystäviä, eli en tosiaan mene minnekään ryyppäämään yksin. Vappu on aina niin surkuhupaisaa, kun kaikilla muilla on oikeasti hauskaa, oli menossa mukana viina tai ei. Viime vappuna olin "kipeä" jotta pääsisi vähemmällä selittelyllä siitä miten vietin vappuni. Mutta tänä vappuna en samaa selitystä voi käyttää. Valitettavasti. No, ei tämä vappu ole ainoa ongelma. Koulujen päättärit, juhannus, omat synttärit, koulujen alku, eri lomat, uusi vuosi, pikkujoulut... On se yksinäisen elämä vaikiata on on. Tekosyitä sille miksi olen yksin aina alkaa olla jo vaikea keksiä. En nimittäin viitsi täräyttää esim. koulussa kun opettaja kysyy mitä tein lomalla/vappuna jne. että olin yksin omassa huoneessani.

Jee, hauskaa vappua.

11436 - 26.4.2013 (arvosana: -74)

Vituttaa se, kun työnhakeminen muuttuu vaikeemmaks kokoaian. Koulutodistus paperit alkavat olla elintärkeitä, ei katota tai huomioida yhtään muita puolii mitä hakijalla on...Mua vaan vituttaa oikeesti. Parasta on se että ne kaikki todistukset mitä sulla on ei hyödytä sua loppujen lopuksi paskaakaan siinä työssä. Eletään sitten loppu elämän sossupummina ja masentuneena...Sitten ihmetellään minkä takia nuoret voivat huonosti.

11435 - 26.4.2013 (arvosana: -60)

Uskomaton vitutus ja turhautuminen, niin ettei sanotuksi saa. Mutta kaiken lisäksi lupauduin kuskiksi, en voi juoda kaljaa. vvvvvittu

11434 - 26.4.2013 (arvosana: -92)

Ei lippua justinin keikalle, vituttaa olisin niin halunnu mennä!

11433 - 25.4.2013 (arvosana: -71)

Vituttaa kun en saa ikinä jätkää. Aina oon aatellu vaan yhtä tyyppiä, ja aina saa lukea kuinka tämä herra vaihtaa tyttöystävää about kuukaudessa..

No mut ei sydänsurut mikään oikea vitutuksen aihe ollu. Oikeestaan se, että yks toinen herra, joka aina uhoaa "kuinka hän on kova jäbä, ja kuinka hän karkaa kauppaan koulusta ja joujou yolo swag ryypätään joka viikonloppu sieluttomien lissujen kanssa, joilta hän aina saa vähän pillua jos haluaa"... mitä vittua:D
Niin ja siis tämä urpo on nyt päättänyt et juu, mä olen se hänen naisensa nyt, ja että ei siinä sitten mitään. Sitten ku menen kysymään ihan kasvotusten että miten asiat on, että onks sillä sitten mitään syvällisempää, kun on kuunnellu vähän sieltä sun täältä semmosta juttua tuola koulussa.. Niin eii, herra vaan katsoo silmiin ja sanoo että "juueii, mitään se on vaa joku pila tai jotaa, en ikinä vois haluta sua".. MITÄ HELVETTIÄ OIKIASTI:DD

Ensin uhotaan että joujou oon kova ja sitte loppupeleissä ei ole edes munaa kaverilla myöntää että jotain tunteita olis mua kohtaan? Vielä kun tyyppi kyselee kokoajan että koska voin olla ja mitä teen ens viikolla, voinko tulla ryyppäämään hänen kanssaan ja ties mitä.
Oonks mä joku mulkvistimagneetti?
Tais tulla vähä epäselvänä sönkkönä tänne mut iha sama:D

11432 - 25.4.2013 (arvosana: -116)

Mua vituttaa, ku ei pääse kattoo tyttöystävää viikonloppuna. Oon suunnitellu kaikki jutut parin viikon ajan, mitä tekisimme tavatessammae, mutt ei, kaikki meni perseelleen. Voiko vitummaks mennä?

11431 - 25.4.2013 (arvosana: -13)

Kyllä vituttaa kaikki ranskalaisten tekemät paskavempeleet. Eivät osaa saatanan sammakot tehdä edes pottusurvointa. Eniten vituttaa tällä hetkellä peugeotin vaihteensiirtäjä, joka meni paskaksi kun hieman pohjalla nojasin metsäautotien pohjaa... On perkele ollut rassattavana perkele aamupimeästä asti 60 euron tuntihintaan ja nyt kellonperkele repii jo iltapäivää. Ei ole kyseinen kottero montaa kuukautta tominut kerrallaan ilman rassausta. Toista se oli silloin kun ajelin japseilla ja germaaneilla.

Hyvät vitutuksesta kärsivät. Koskaan ei ole asiat niin huonosti etteikö niitä vielä huonommiksi saisi hankkiutumalla ranskalaisen paskan omistajaksi. Juokaa mieluummin ne vitun rahanne ja pitäkää edes hetki hauskaa, mutta juoskaa kuin sutta karkuun sellaisia käsitteitä kuin renault, peugeot, citroen, fiat, alfa romeo, chevrolet ja mitä kaikkea niitä paskoja onkaan ja pysytelkää oikeissa automerkeisssä.

11430 - 25.4.2013 (arvosana: -49)

Ei sinäänsä vituta, mutta harmittaa melkolailla se, että ammattikoulun loputtua mun ja minun kavereiden tiet erkani niin, ettemme soittele, kirjoita edes muutaman sanan viestiä, olla mitentään kontaktissa esimerkiksi facebookin kautta.
Ai joo ja niitä kavereita oli vaan kaks kappaletta. Koko mun kouluajan ei mulla ollut kuin se yks tai kaks. Ala-asteella kiusattiin joten oli yks ainut "kaveri" joka ei tosipaikan tullen puolustanut mua mitenkään. Se siitä kaveruudesta. Eihän sitä silloin nuorena ymmärrä, mutta pitäs nyt jonku verra tajuta ku toinen nakataan kovalle maalle hyvä ettei taju lähteny, että nyt pitäs tehä JOTAIN.

Vituttaa se, että toinen ehkäpä paras ystäväni muutti kauas, sai lapsen ja omakotitalon miehineen päivineen, hyvä ettei perheautoa ja kultastanoutajaa pihalle haukkumaan. Toinen asuu vielä täällä, mutta häneen törmään harvase päivä.
Kaipaan niitä aikoja, kun huoletta istuttii koulunpenkillä ja valiteltiin siitä että opettajat saarnaavat turhista. Käytiin yhdessä syömässä ja hengattiin vaa. Sit se kaikki vaan katos..

Mitä mä teen? Okei, mulla on ihana ja rakastava poikaystävä, oma pieni koti ja kissoja poikineen muttei töitä. Elämä alkas olla mallillaan jos vaan saisin töitä.
Rahamme kyllä riittää vuokraan, muihin laskuihin ja itsemme sekä kissojen ruokkimiseen mutta voisi sitä rahaa olla vähän enemmän esim. uuteen asuntoon.

Kesä tulee, toivottavasti myös hyviä uutisia töiden suhteen. Moniin paikkoihin olen jo hakenut, mutta täällä päin se on astetta haastavampaa kun kurttuset hiekkapillut istuu työpaikkojen päällä.

Jotenkin tuntuu, että kaupat jne ei ole mua varten. Tahtoisin tehdä jotain sellaista mistä pidän ja kääntää sen hyödyksi ja parhaimmassa tapauksessa rahaksi. Mutta ainoa mitä mä joten kuten osaan on kirjoittaminen. Joskus piirtäminen.

Turhauttaa, masentaa, ahdistaa. Joskus vaan lukittaudun vessaan ja itken. En tahdo huolestuttaa poikaystävääni jolla on omalta osaltaan myös huolia. Jaamme asioita, mutta en tahdo kasata niitä molempien harteille.

Ei tästä tuu mitään...

11429 - 24.4.2013 (arvosana: -14)

On tässä tullut hetki mietittyä omaa sosiaalista elämää ja hajottaa/vituttaa kun tulin siihen lopputulokseen, että mulla ei oikeastaan ole yhtään oikeaa ystävää. Näitä ns kavereita kyllä pyörii ympärillä ihan kohtuullisen verran, mutta luulempa ettei ne mua niitten kaveriksi edes kutsuis. Juttuhan siis menee näin: Jokaisessa kaveriporukassahan on se yksi josta muut jatkuvasti heittää läppää ja on muutenkin ovat yhdessä sitä vastaan. No se olen sattumoisin minä. Ollut jo ties kuinka monta vuotta... Ikuinen naurunaihe, tyyppi jonka jokaisesta eleestä ja sanasta saadaan väänettyä jotain paskaa läppää, Se ylimääräinen joka asiassa. Tuntuu, että sitä on vain olemassa jotta muut saa nauraa sulle, että kukaan ei näe sua niiden vertaisina, että olet vain kasa paskaa josta ei koskaan tule mitään. Miksen sitten yksinkertaisesti haistata pitkät näillä "Kavereille" ja vaihda porukkaa?
Kumpa voisin... Kaikki huhut, nimitykset, teot leviää kuin syöpä muiden huulilla ja kappas. Olet koko koulun naurunaihe. Noh mä tiiän, että joku täällä on jo silleen "Vitun itsesäälissä pyörivä idiootti! kuka tahansa saa kavereita jos vain yrittää!". Itse oon yrittänyt olla positiivinen. Aamulla joskus sanon itselleni, että "Nyt ryhistäydyt ja laitat niille muille vastaan!" mutta. Silloin kun sanoo vastaan niin sut jyrätään ylivoimalla. Kun sitten pimahdat täysin pahenee nauru vaan moninkertaiseksi. Kaikki se nauraminen ja ilkkuminen vetää kyllä itseluottamuksen niin nollaan kun olla ja voi. Tuntuu ettei kuulu mihinkään... ettei kukaan välitä miltä musta tuntuu... Pitäisikö sitä sitten olla yksin? Jotku ihmiset tykkäävät olla yksin, mutta kukaan ei kestä yksinäisyytta. Perkele haluaisin vain elämän, jossa sulla ois kavereita, jotka pitäis sua niiden vertaisena...