11430 - 25.4.2013 (arvosana: -49)

Ei sinäänsä vituta, mutta harmittaa melkolailla se, että ammattikoulun loputtua mun ja minun kavereiden tiet erkani niin, ettemme soittele, kirjoita edes muutaman sanan viestiä, olla mitentään kontaktissa esimerkiksi facebookin kautta.
Ai joo ja niitä kavereita oli vaan kaks kappaletta. Koko mun kouluajan ei mulla ollut kuin se yks tai kaks. Ala-asteella kiusattiin joten oli yks ainut "kaveri" joka ei tosipaikan tullen puolustanut mua mitenkään. Se siitä kaveruudesta. Eihän sitä silloin nuorena ymmärrä, mutta pitäs nyt jonku verra tajuta ku toinen nakataan kovalle maalle hyvä ettei taju lähteny, että nyt pitäs tehä JOTAIN.

Vituttaa se, että toinen ehkäpä paras ystäväni muutti kauas, sai lapsen ja omakotitalon miehineen päivineen, hyvä ettei perheautoa ja kultastanoutajaa pihalle haukkumaan. Toinen asuu vielä täällä, mutta häneen törmään harvase päivä.
Kaipaan niitä aikoja, kun huoletta istuttii koulunpenkillä ja valiteltiin siitä että opettajat saarnaavat turhista. Käytiin yhdessä syömässä ja hengattiin vaa. Sit se kaikki vaan katos..

Mitä mä teen? Okei, mulla on ihana ja rakastava poikaystävä, oma pieni koti ja kissoja poikineen muttei töitä. Elämä alkas olla mallillaan jos vaan saisin töitä.
Rahamme kyllä riittää vuokraan, muihin laskuihin ja itsemme sekä kissojen ruokkimiseen mutta voisi sitä rahaa olla vähän enemmän esim. uuteen asuntoon.

Kesä tulee, toivottavasti myös hyviä uutisia töiden suhteen. Moniin paikkoihin olen jo hakenut, mutta täällä päin se on astetta haastavampaa kun kurttuset hiekkapillut istuu työpaikkojen päällä.

Jotenkin tuntuu, että kaupat jne ei ole mua varten. Tahtoisin tehdä jotain sellaista mistä pidän ja kääntää sen hyödyksi ja parhaimmassa tapauksessa rahaksi. Mutta ainoa mitä mä joten kuten osaan on kirjoittaminen. Joskus piirtäminen.

Turhauttaa, masentaa, ahdistaa. Joskus vaan lukittaudun vessaan ja itken. En tahdo huolestuttaa poikaystävääni jolla on omalta osaltaan myös huolia. Jaamme asioita, mutta en tahdo kasata niitä molempien harteille.

Ei tästä tuu mitään...

11429 - 24.4.2013 (arvosana: -14)

On tässä tullut hetki mietittyä omaa sosiaalista elämää ja hajottaa/vituttaa kun tulin siihen lopputulokseen, että mulla ei oikeastaan ole yhtään oikeaa ystävää. Näitä ns kavereita kyllä pyörii ympärillä ihan kohtuullisen verran, mutta luulempa ettei ne mua niitten kaveriksi edes kutsuis. Juttuhan siis menee näin: Jokaisessa kaveriporukassahan on se yksi josta muut jatkuvasti heittää läppää ja on muutenkin ovat yhdessä sitä vastaan. No se olen sattumoisin minä. Ollut jo ties kuinka monta vuotta... Ikuinen naurunaihe, tyyppi jonka jokaisesta eleestä ja sanasta saadaan väänettyä jotain paskaa läppää, Se ylimääräinen joka asiassa. Tuntuu, että sitä on vain olemassa jotta muut saa nauraa sulle, että kukaan ei näe sua niiden vertaisina, että olet vain kasa paskaa josta ei koskaan tule mitään. Miksen sitten yksinkertaisesti haistata pitkät näillä "Kavereille" ja vaihda porukkaa?
Kumpa voisin... Kaikki huhut, nimitykset, teot leviää kuin syöpä muiden huulilla ja kappas. Olet koko koulun naurunaihe. Noh mä tiiän, että joku täällä on jo silleen "Vitun itsesäälissä pyörivä idiootti! kuka tahansa saa kavereita jos vain yrittää!". Itse oon yrittänyt olla positiivinen. Aamulla joskus sanon itselleni, että "Nyt ryhistäydyt ja laitat niille muille vastaan!" mutta. Silloin kun sanoo vastaan niin sut jyrätään ylivoimalla. Kun sitten pimahdat täysin pahenee nauru vaan moninkertaiseksi. Kaikki se nauraminen ja ilkkuminen vetää kyllä itseluottamuksen niin nollaan kun olla ja voi. Tuntuu ettei kuulu mihinkään... ettei kukaan välitä miltä musta tuntuu... Pitäisikö sitä sitten olla yksin? Jotku ihmiset tykkäävät olla yksin, mutta kukaan ei kestä yksinäisyytta. Perkele haluaisin vain elämän, jossa sulla ois kavereita, jotka pitäis sua niiden vertaisena...

11427 - 24.4.2013 (arvosana: -53)

Ymmärsin juuri miten vähän ystäviä ja aikaa omaan. Käytän kaiken aikani kouluhommiin vaikka parhaani mukaan yritän kiinnittää huomiota kavereihin. Kaiken lisäksi paras kaverini jätti minut viime viikolla sanomatta mitään vaikka yritinkin parhaani mukaan soitella hänelle ja jtn yhdessä.
Plus se että lukioelämääni häiritsee hieman se että toinen kaverini on ihastunt minuun.
Voi vitun vittu.
Hän on minua kaksi vuotta vanhempi poika ja minä en nyt haluaisi homoilla hänen kanssaan vaikka pidänkin hänestä. En vain haluaisi murtaa sitä mulkeroa enkä voi puhuakaan asiasta kenellekkään ;____; kaiken lisäksi isosisoni on ihastunut häneenja tietää että kaverini ajattelee vaan mua. Sisko tekee elämästä helvettiä ja uhkaa jatkuvasti kertomalla vanhemmille ja he jos ketkä eivät sitä hyväksy. Lisäksi masennun jatkuvasti yhä syvemmälle vaikka koulutöitä ja uran suunnittelua olen ahkerasti ehtiny tehä.
Auttakaa, en jaksa enää tätä. Kavereita ei ole ja yksi ainoa on munan perässä. Voi vitun vittu.

11426 - 24.4.2013 (arvosana: -78)

Luulin et saisin hyvin siivoojan työstä,mut paskan marjat! vain vähän yli 200! ja sillä pitäis maksaa 300 euron vuokra ja laskut maksamatta jne... Teen iltatyötä 5 h/pvä 5-6 kertaa viikossa! luulin et saisin siis ihan hvyin:( mut näköjään taas minun kohdalle tulee niitä maksumuistutuksia...

11425 - 24.4.2013 (arvosana: -77)

Vituttaa lukee pääsykokeisiin sitä samaa paskaa mitä tuli luettua ylioppilaskokeeseen. Ei oikein kiinnosta niitä kuivia lukion kirjoja kahlata läpitte taas. Paras kohta on se missä en oo lukenu vielä juuri mitään ja pääsykokeeseen vajaa kuukausi. lol

11424 - 24.4.2013 (arvosana: -3)

Vituttaa työhakemuksissa ne "Miksi haluat tätä työtä" "Kerro itsestäsi"
No joo onko sillä nyt jotain vitun väliä minkä takia mä haluun töihin, puhumattakaan siitä että se on kaikille selvää, rahan takia.
Tai mitä helvettiä. Ketä kiinnostaa mitä teen vapaa-ajalla vaikka olisin saatanan palvoja ja söisin syntymättömiä vauvoja jos teen työni hyvin. "Ahkera, reipas, kiltti, sosiaalinen, vastuuton, runkkari homo läskipaska"
ketä kiinnostaa. Kaikki siihen kuitenkin laittaa ne samat jutut.

11423 - 23.4.2013 (arvosana: -45)

voi vittu että vituttaa !! poikaystävällä ei oo mitään omaa tahtoa ja mulla taas on aika helvetin kova omatahto ja haluun saada kaikki heti, vittu että vituttaa ku se on koko aja samaa mieltä kaikesta..VITTU

11421 - 23.4.2013 (arvosana: -53)

Kaikkia vituttaa kun ei ole töissä.

Itse olen tässä vuoden ollut töissä, 5 päivää viikossa 8h päivässä.
Vituttaa kun tuntuu että oravanpyörässä tulee oltua koko ajan, unirytmit on päin vittua, töiden jälkeen jaksa mitään tehdä ja kavereitakaan jaksa nähdä arkipäivisin.

Kavereita tulee nähtyä viikonloppuisin, ja sekin kännissä baarissa.
Rahaa kyllä on mutta ei ole vapaa-aikaa paljoa paskaakaan,jotta sitä pystyisi käyttämään omiin harrastuksiin..tainno eipä tuota aikaa ole niin juodaan ne rahat sitten viikonloppuisin baarissa perkele

Pitäisi varmaan aloittaa uusi elämä, muttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan jotain uutta ja mielenkiintoista.

Kämppäkin pitäisi siivota mutta vituttaa niin paljon että olkoonsa vittu.

11420 - 23.4.2013 (arvosana: -12)

Luulisi ettei aikuiskoulutuksessa olisi enää näitä LAPSELLISIA kusipäitä, jotka homottelevat ja puhuvat kakkaa seläntakana.


Siis, 35v "mies", homottelee mua, 20v miestä. Mitä ihmettä?
Luulisi nyt oikeasti että tuossa iässä olisi jo kypsä mutta ei!
Kokeilenpa olla AIKUINEN ja kertoa hänelle että voisiko lopettaa tuon homottelun ja lapsellisen käyttäytymisen... siinä käy joko niin että repii naamaansa kahta kauheammin tai sitten lopettaa kokonaan. Sinänsä ei haittaa tuo homottelu mutta saatana, 35v mies... Voiko olla latvasta noin laho?

11419 - 23.4.2013 (arvosana: -21)

Vituttaa se tosiasia, että millään ei ole mulle tässä elämässä mitään väliä paitsi rahalla. Aika oudon kuuloinen ongelma, tiedän. Olen aina pitänyt rahasta; sen kiillosta ja hohdosta, sen tuomasta vallan ja voimakkuuden tunteesta. Raha on väline saada onnea ja tyydytystä, jota en voi muuten saada. Kieltämättä itsekin pelästyin itseäni aluksi, kun ymmärsin kuinka häikäilemättömästi teen mitä vain rikkauksien ja vaurauden eteen. Olen myynyt itseäni, olen varastanut, ja valehdellut lähes jokaiselle ihmiselle kenet tunnen. Olen myynyt pois kaikki ihmissuhteeni, jotta saisin olla rauhassa omassa vauraudessani. Olen myynyt osan itseäni, jotta voisin tuntea oloni eheämmäksi. Mikään ei auta tähän syyllisyyteen ja tuskaan, kun ymmärtää sen, että rahaa ei ole noin vain saatavilla. Miljoonaomaisuuden saaminen vaatii enemmän onnea, kuin taitoa.