11377 - 15.4.2013 (arvosana: -28)

Tulipahan tylsään päivään vähän säpinää, kun sain sähköiskun kännykästä.
Harmi vaan että nyt pelottaa käyttää sitä. Varaa uuteen ei juurikaan ole, ja kesän vähäiset tienaamiset olis tarkoitettu muuhun käyttöön.

11376 - 15.4.2013 (arvosana: -109)

Täällä internetissä näkee niin hirveitä juttuja välillä, oikein pelottaa että mistä tällaisia ihmisiä tulee. Tämä sukupolvi pystyisi näkemään ihmiskunnan kauheimpia asioita netin välityksellä kahden hiirinaputuksen vaivalla. Vauvanraiskausta, silmät puhkotaan auki ja kasvot revitään suurinpiirtein irti vasaralla ja ripulin syöntiä... Kaikkea muuta... Tähänkin löytyy joku syy miksi näin tehdään joka päivä... Eilen näin gifin jossa pikkupoika nylkyttää katukoiraa jossain Intian tai Bangladeshin kujanpohjassa. Toisaalta sain päivän naurut sillä minulla on outo huumori? Kuitenkin en ehkä kaikelle naura.

11374 - 15.4.2013 (arvosana: -52)

Mitään en saa aikaseksi, ja kun vihdoin jotain olen saavuttamassa, niin joku saatana tulee taas tielle.
Haluan kunnon päivärytmin, ja haluan että yhtenä päivänä laittaudun ja olen sujut itseni kanssa, ja toisena urheilen ja kuljen käytännöllisen rumissa vaatteissa. En voi sotkea niitä samaan päivään, en vaan vitussa mene teatteriin lenkkarit jalassa ja puuterit hien päällä, haluan aikaa suihkuun.

Ja vittu yksi toinenkin kestovitutuksen lähde. Vikiskää vaan yleistämisestä, MUTTA KAIKKI HYVÄ ON EPÄTERVEELLISTÄ, KALLISTA TAI MUUTEN VÄÄRIN.
Roskaruoka on vitun hyvää, mielihyvän tunne on rajaton ja nälkä pysyy poissa, mutta joo eiku vittu se on erittäin vaarallista keholle, kolesteroli-paskat nousee, sydän rasittuu, läskit kasvaa ja verisuonet räjähtää. SEN SIJAAN tulee syödä kaikkia mahdollisia pahvin makuisia salaatteja, kasviksia ja porkkanaliemiä, juu kiitos ei kiitos.
Tietokoneella on mukavaa viettää aikaa tässä turhassa elämässäni, joo eiku vittu silmät rasittuu ja aivot ei kehity ja saa 64 eri syöpäsairautta.
Juokseminen on välillä kivaa, joo eiku vittu pitää opetella oikee juoksutekniikka, oikeet kerrosvitunpukeutumiset pitää olla ja venytykset pitää osata. Turvat kiinni ja antakaa mun juosta?
Huulilävistykset on ihan kivoja, joo eiku vittu ikenet vetäytyy ja bakteerit pesii ja huulet kuivuu ja kaikki kuolee muutenkin.
Autolla ja bussilla on kiva mennä, joo eiku vittu luonto kärsii ja kaikki kuolee taas.
Seksiä on kiva harrastaa, joo eiku vittu pitää mennä gynekologille raiskattavaksi ja syödä hormooneja ja viritellä ties mitä hilavitkuttimia alakertaan jotta homma olis fine. Ja jos tarkkoja ollaan niin seksi ennen avioliittoa on kamalaa, hyi syntinen kuole!
Kapeat kengät on tyylikkäät, joo eiku vittu vaaralliset ja epäterveelliset jaloille ja vaivasenluut kasvaa ja hyi että.
Hiuksia on kiva värjäillä, joo eiku vittu latvat haaroittuu ja katkeaa ja hiukset kuivuu ja päänahka palaa.


Tätä tajunnanvirrassa näpyteltyä epätäydellistä listaa voisi jatkaa vaikka suusta peräaukkoon asti, mutta vitutusmittarit vilkkuu jo punaisena.

11373 - 15.4.2013 (arvosana: -101)

Vituttaa, kun kaikki tuntuu luisuvan käsistä. Parisuhde, kunto, tulevaisuus.

Parisuhteesta sen verran, etten vain millään kykene olemaan hänelle se, mitä hän kaipaa.

Kuntoa voisin kohottaa itse, jos vaan saisin sen helvetin motivaation kiinni. Nyt taisi vähän parantumaan päin mennä, toivotaan että pysyykin siihen suuntaan.

Tulevaisuus. Vaikka miten yrittää, niin mistään ei saa töitä. Yksikin paikka lupasi jo töitä, mutta sitten tuleekin täysin tyhjästä sähköpostia, jossa kiitettiin mielenkiinnosta, mutta ei kiitos.

Vittu. Enkä saa köyttäkään asetettua niin, ettei veri pakkaudu päähän, vaan virtaa vain pois. Sekin hauskuus viety. Saatana...

11372 - 15.4.2013 (arvosana: -52)

Mä en tiedä onko pissikset jotka hokee haluavansa masennuksen ja anoreksian vituttavampia kuin ne jotka sanoo että syömishäiriöt ja masennukset on pelkkää puppua ja huomionhakua.

Itellä on vaan EDNOS ei sen kummempaa. Voin elää sen kanssa, koen vain olevani läski paska joka ei koskaan ansaitse seuraa ja tunnen syyllisyyttä jos syön yhdenkään kalorin + lasken joka ikisen kalorin joita päivän aikana tulee, mutta seuraavalla viikolla voin olla pari päivää "ketä vittua kiinnostaa jos mä olen läski, otanpa lisää"-tilassa.

Mä en koskaan edes kerro siitä kellekään, koska viimeksi lääkärikin nauro päin naamaa kun hokas pari mun mustelmaa ranteissa, koska eihän pojilla voi olla mitään ongelmia.

Ainut ihminen joka tietää edes syyn miksi mä oon tällänen on mun äiti. Joo, totta kai äiti älyää että kakkosluokalla painon takia kiusaaminen vaikuttaa, mutta äiti myös tietää että neuvolassa eräs ämmä ala-asteen alkuajoilla haukkui mut laiskaksi läskipaskaksi, joka tulee kuolemaan 20-vuotiaana sydäriin, koska syö vaan paskaruokaa.

Masennus nyt on melki kaikilla, mulla on vielä helppo, kun voin vaan painella oman pääni sisään ja olla niin kyyninen muita kohtaan kuin huvittaa, ei mulla ole edes montaa arpea tai mustelmaa muistuttamaan paskasta olostani.

Syömishäiriöt ja mielenterveysongelmat on aivokemiaa ja yleensä jopa pelkkä oksitosiini auttaisi ihan helvetisti.

Mutta se kun joku Petteri 56v nauraa anorektikoille ja läskeille siitä kuinka syömishäiriöt on paskapuhetta, on se mikä niitä aiheuttaa. Ja ironisinta on se että Petteri haukkuu kaikki naiset läskiksi ja istuu ihraperseineen kaljamaha pömpöllä sielä sohvalla kaljapullo kourassa.

Ja mä tungen seuraavalle hikisukan kurkkuun joka sanoo että masennuksesta parannutaan piristymällä ja syömishäiriöstä syömällä, koska se ei vittu toimi niin.

Jokainen pissis joka tahtoo syömishäiriön taasensa saisi parantua typeryydestään, mutta toisaalta, en säälisi jos ne sen syömishäiriön jotenkin itelleen saisi vinkumalla "mutku mä haluun anoreksian".

11371 - 14.4.2013 (arvosana: -80)

Päivän saldo: hitosti ahdistusta, itkua ja oksetusta. Saatana, musta ei oo mihinkään ja miks hitossa pitää olla niin utelias, et on pakko googlettaa kaikki mahdollinen mistä ei ole koskaan kuullutkaan... Saan painajaisia. Ja tietysti eräs toinenkin episodi osui samalle päivälle, taustalla velloo koko ajan epämääräinen ahdistus ja voi vittu perkele saatana mistään ei tuu taas vaihteeksi mitään. Mun henkiset voimavarat on muutenkin nyt aika heikoilla, joten PLIIS ei nyt ainakaan mitään ylimääräistä enää. Elämä on muutenkin niin merkityksetöntä ja perseestä ja en tunne enää itseänikään kunnolla. Toisaalta on hirveen naiivi ja kaipaan just tällä hetkellä prinssi Uljasta pelastamaan. Haluisin olla oma sankarini mut en nyt vaan pysty, en, mut tuntuu ettei ketään muutakaan kiinnosta. Haluun vaan jonkun joka pitäis vähän huolta ja välittäisi. All you need is love, ne sanoo, mut mitä tehdä kun ei ole ketä rakastaa?

11370 - 14.4.2013 (arvosana: -61)

kateus. vihaan sitä tunnetta. eräs ihminen johon oon ollut ihan hemmetin rakastunut jo pidemmän aikaan ja tuttuni joka seurustelee tämän "mielitiettyni" kanssa lähteevät pian yhessä ulkomaille reissaamaan, ja kaiken hyvän lisäksi menevät kesäkuussa yhille festareille jonne meikäkin ois enemmän kuin mielellään voinut lähteä mutta koska rahatilanne, seuran puute ja aikataulu kivasti kusasee niin taitaapa jäädä haaveeksi vain. and what's the point; se, että mitä kaikkee toi mun tuttuni saakaan kokea tuon rakastamani ihmisen kanssa. en haluais tuntea tälleesti mutta vittu minkä mahdat kun omistan jo muutenkin niin kieroutuneen mielen joka vääntelee kaikenlaista. totta kai haluun olla onnellinen tämän rakkaudenkohteeni puolesta ja oon yrittänytkin päästää siitä ns. irti, jotta ensinnäkin itelläni ois helpompaa mutta myös sillä. mut ku se vaan kun miten hienoo mustakin ois ollut kokea tämän tavattoman hienon henkilön kanssa vaikka nämä kaikki samat asiat mitkä se nyt saa kokea sen partnerinsa kanssa. onhan se hyvä että niillä on hauskaa ja niin pois päin, mut perkele. en tiiä. tyytymättömyys kait sitten vaivaa täälläkin suunnalla. lieneekö yleinen suomalainen pinttynyt piirre.. eniveis, kesäkuu tulee olemaan ehkä vaikea. ja muutenkin, oikeastaan, vaikeita nää ajat.. mut pakko jatkaa, koska uskomus mm. siihen että "kyllä niitä hienoja juttuja kai mullekin vielä osuu" on melko vahva. mut oishan se silti ollu upeaa jos ne hienot jutut ois tapahtunu vittu just sen yhen kanssa saatana mutta kun ei niin ei. aaaaaaaaarkfjddhkgldfjlfdjkkuhj kiitos hei ...

11369 - 14.4.2013 (arvosana: -55)

Ihan perseestä, kun jotenkin panettaa koko ajan. Ei voi keskittyä oikein mihinkään, kun koko ajan palleja kutittaa, ihan sama miten paljon vetelee käteen. Sitten kun on vielä sen verran pirpana, että asuu kotona, niin ei oikein kehtaa kesken päivää hakata tattia. Ei mistään tule mitään, kun jatkuvasti tekee mieli nylkyttää kaikkea. Mikähän vittu tässäkin nyt on.

11368 - 14.4.2013 (arvosana: -86)

Vittu ei voi olla totta että pyörän renkaiden pumppaaminen voi olla näin saatanan vaikeeta??? Periaatteessa sen pitäs toimii silleen et laitetaan pumppu paikoilleen ja sit veivataan niin vitusti, mutta kun ei vittu pitää olla 59953 eri venttiili-mitälie-kokoa ja vittu ne pumput on niin laaduttomia. Monia eri hintaluokkaisia ja merkkisiä paskoja on tullu kokeiltuu ja kaikki hajoaa ekoilla käyttökerralla tai on muuten vaan niin vitun häiriintyneitä pyöriä varten ettei saatanakaan ota niistä selvää. Vittu ei pitäs olla niin rakettitiedettä vitun pyörän renkaiden täyttö?

11367 - 14.4.2013 (arvosana: -38)

Miksi en kiinnosta ketään? Miks mun parisuhteet on yhtä kuin nolla? Toki kavereita löytyy, hyviäkin, eikä siinä nyt ole ongelmaa. Mutta on vähän semmonen olo, etten kiinnosta ketään naista. Vapaata naista. Jos nyt joskus rupeaa jonkun kanssa homma luistamaan, on se tietysti varattu, juuri eronnut tai friendzonaa mut. En väitä, että olisin forever alone, mutta se syö itsetuntoa, kun kukaan ei tunnu kiinnostuvan. Olen aina se "mukava" kaveri, mutta ei mun kanssa voi seurustella. "Et ole minun tyyppiäni, haluan olla vain kaveri" tai "kyllä sinä vielä jonkun löydät". Joskus kun tutustun johonkin uuteen naiseen, hän tuntuu olevan kiinnostunut ja kyllä mä nyt oon ennenkin ihmisten kanssa jutellut niin osaan sanoa, millon ihminen on kiinnostunut ja millon ei. Mihin se kiinnostus katoaa kun rupeaan viemään asiaa eteenpäin? Kertokaa pliis jotain rakentavaa, miksi ei kiinnostakaan enää.
Toinen ongelma on jännityksestä ja suorituspaineista johtuva erektiohäiriö. Miten onnistuu yhden yön juttu, jos ei seiso? Mihin loppuu se ongelma, kun se vaan pahenee kokemus kerralta? Parisuhteessa ongelmaa voidaan varmaan yrittää selättää, mutta sitä kun ei ole.
Tätini teki itsemurhan, mitä vittua? Ärsyttää kun olisi voinut luoda vielä niin paljon muistoja. Miksi ihmiset tekee itsemurhia? Ei elämä voi olla niin solmussa, ettei se siitä koskaan ratkeaisi tai edes lievittyisi.
Jätin pahimman viimeiseksi. Rupean tässä menettämään mielenterveyteni. Olen noin vuoden ajan kokenut aikalailla jatkuvia depersonalisaatioita. En tunne itseäni itseksi, tunnen itseni epätodelliseksi, tuntuu kuin leijailisin oman kehoni ulkopuolella. En tunnista itseäni peilistä. Depersonalisaatiot on toistuvia, ei jatkuvia. Aina kun muistan, että mulla on tämä ongelma, ne tulevat. Eli kun ns. herää tähän hetkeen, huomaan taas olevani ihan sekaisin. Joskus kulkee ns. autopilotilla, eikä tajua olevansa tässä hetkessä, niin mennään ihan sulavasti. Mikä vittu minä olen? Pää räjähtää kun rupeaa kyseenalaistamaan omaa olemassaoloaan, elämää, vittu kaikkea. Ahdistaa ja vituttaa, tuntuu hyvältä päästä illan päätteeksi nukkumaan, niin ei ole tietoinen ajatuksistaan vähään aikaan. Ainiin, mitä vittua on ajatteleminen ja ajatus? Ei jumalauta, kauhee aivojen sisäinen inception. We need to go deeper, but I don't want to. Mitään saatanan masennuslääkkeitä en vittu rupea syömään, ehkä psykoterapia vois olla vaihtoehto. En tiiä, vittu. Pyydän anteeksi kirjoitusasuani, ei taida olla ihan laudaturin tasoa, mutta koittakaa saada selvää. Kiitos ja kuittaus.