9641 - 1.9.2012 (arvosana: -33)

En ymmärrä, miksi teini-ikää poteva nuori pitäisi joka vitun viikonloppu kiskoa pois kaupungin melskeestä keskelle peltoja. Ei meikäläinenkään kumminkaan niin toivoton tapaus ole, että ryyppäisi ja tarvitsisi viikonlopuiksi muuta ajateltavaa kuin pullonsuun. Vanhempien kymmenen vuotta sitten toteutetun eron jälkeen on aina ollut huoltajuuskiistaa ja ties minkälaista sossuilla pelottelua, ja minä tietenkin kaiken keskipisteenä. Onneksi isä on fiksumpaa sorttia kuin äiti, eikä tuputa kaikkea paskaa meikäläisen niskalle.

On sitä yritetty kieltäytyä 'kunniasta', ettei tarvitsisi tänne navetanhajuun tulla. Äiti itse poultelee järjestelyä sillä, että viettäisin välillä laatuaikaa äidin ja tämän uusioperheen kanssa, mutta kun jo valmiiksi vituttaa niin eipä siinä paljoa tule ystävyyttä hierottua. Olishan tää ihan siedettävää jos olisi oma huone, musiikkivehkeet ja internet, mutta kun musisointi rajottuu alakerrassa huutavaan NRJ:hin, internet puhelimen nettiin ja oma huone tähän 2m x 2m kokoiseen yläkerran eteiseen, jossa nukun sohvalla. Tällä menolla jo puoli vuotta menty, vaikka omaa tilaa ollaan meikäläisellekkin kuulemma kehittelemässä. Vai ollaanko sittenkään? Jotenkin uskallan epäillä ja väittää äiten puheita pehmeiksi.

Hassua tästä kaikesta tekee varsinkin se, että en maalle joudu sen vuoksi, että joku minut haluaisi, vaan äidin pinttyneen periaatteen takia. Nainen on niin tarrautunut ajatukseen, että minut on maalle saatava viimeistään perjantaina ja takaisin kaupunkiin ei lähdetä ennen äidin työkyytiä maanantaina klo 04.45. Hyvällä lykyllä en ole koko viikonlopun aikana käynyt suihkussakaan vain, koska vesivaraajan suihkusta riittää vettä tasan äidin pikku uusioperheen jäsenille ja jos onni käy niin minäkin ehdin hampaani pesemään ennen kaivon tyhjymistä.

Ei näissä uusioperheen uusissa jäsenissä tai isäpuolessa mitään vikaa, pojot siitä että äitiäni ovat tähänkin asti nyt kuusi vuotta katselleet. Pienimmäiset kävelevät ohitseni katsomatta, aivan kuin olisin ilmaa, eikä isäpuolikaan puhu ellei tarvitse jotakuta viemään roskia. Äitikään ei enää kuulemma jaksa puhua koska vittuilen rakaisin oikein olan takaa toivoen mitan täyttyessä pikakyyditystä sinne OIKEAAN kotiin. Ja silti minut tänne aida rahdataan? Ja eikös Suomen lain mukaan jo yli 13-vuotias saa päättää, kummalla vanhemmalla aikansa viettää? Tämä ikäraja on kuulemma kuitenkin jo useamman vuoden ajan ollut vain sivuseikka, eikä isäkään ikuisesti jaksa asiasta vääntää. Kiitokset hänelle kumminkin yrittämisestä.

No, mutta vaikka kuinka järjestely vituttaa, onneksi on edes jonkinlainen internetti niin voin purkaa itseäni tännekkin. Kiitos ja kumarrus ja toivottavasti olen ainoa, joka joutuu tälläsitä tilannetta kohtaamaan. Jos kuitenkin jollakulla muulla on samanlaisia fiiliksia omista avioerolapsen vuosistaan niin toivottavasti helpottaa tietää, että olet kaikkea muuta paitsi yksin tälläisen asian kanssa.