|
9437 - 8.8.2012 (arvosana: -33)
Vituttaa kun oon aina se kaveri, joka kuuntelee kuinka toisilla menee hyvin, kuinka toiset jatkaa elämässään eteenpäin, alkaa seurustelemaan, hakee opiskelemaan ja ite jumitan samassa tilassa, joka estää mua jatkamalla kunnolla eteenpäin. Kukaan ei oo koskaan kiinnostunu musta tai ei ainakaan koskaan sano sitä. Myöhemmin sitte saa kuulla, että jollain on ollu ihastusta muhun, mutta ilmeisesti mielenkiinto on loppunu lyhyeen. Oon miettiny koko elämän ajan, että mikä mussa on vikana. Lapsesta saakka. Ja tiedän, että itsemurha on itsekästä jne.. kaikki ne samat fraasit on kuultu jo, mutta en pelkää kuolemaa. Minua ei pelota ajatus hirttosolmusta kun olen jo ollu kerran lähellä hypätä. Tätä on jatkunu jo 4 tai 5 vuotta. Oon lähinnä toisten takia eläny viimeiset vuodet, koska en halua, että toiset kärsii mun takia, mutta millasta elämää seki on? Elää toisten ihmisten takia ja tuntea joka päivä se sama tyhjä olo sisällä? - Anonyymi Kommentit nimimerkki kirjoitti... Mitä sä tykkäät tehdä? anonyymi kirjoitti... toi kuulostaa samalta ku mun elämä... asdf kirjoitti... muuten aikalailla sama paitsi että tiedän mikä on vikana ja vasta noin puoli vuotta olen kärsinyt.Vika vaan on sellainen että se ei välttämättä korjaudu edes aivopesulla. iloinen kirjoitti... Monilla ihmisillä on samanlaista, silti ne on löytäneet jotain kivaa tekemistä omassa elämässä. Ei se helppoa oo aina menestyvillä, seurustelevilla, sosiaalisilla yms. ihmisillä. Usko mua, se ei vaan näy helposti. Ihan hyvin nekin tuntee tyhjyyttä. Jostain se ilo pitää kuitenkin elämään löytää. Ja sussa ei varmasti ollu mitään vikaa kun olit ihan pieni lapsi, me kaikki oltiin sillon samanlaisia ja uusia tässä maailmassa. Jos mulla on huono olo niin ajattelen sitä aikaa kun olin pieni ja sain aihetta iloon jo tyyliin muurahaisesta. Eihän se aikuisena oo samanlaista, mutta sitä uuden ihmettelemistä ja iloa ei kannata unohtaa vaikka olisit satavuotias. iloinen kirjoitti... Ja oon ite ollu koko elämän seurustelematta, enkä oo saanu minkäänlaista vastakaikua niiltä ihmisiltä joihin oon ite ihastunu. En kuitenkaan ajattele sitä liikaa, koska ei elämä voi perustua jollekin seurustelulle. Mua on kiusattu niin kauan kun mä muistan. Oon saanu turpiini ja mua on hyväksikäytetty. Ja kaikkee muuta paskaa on tapahtunu. Mut en mä silti oo katkera. Mulla ei oo minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia, mut tiiän kyllä asioita joita tykkään tehdä. Ja oon onnellinen, vaikka en menesty mitenkään tai seurustele. Onnellisuus on pään sisällä. iloinen kirjoitti... Saattoi olla kliseinen ja typerä romaani, mutta toivoisin vaan, että muut ymmärtäisivät että onnellinen voi olla vaikka olisikin vaikeaa. Kyse on asenteesta ja siitä, että voi tehdä edes jotain kivaa. Ja eihän toisten ihmisten vuoksi eläminen voi olla tyhjää, sullahan ON ihmisiä ympärillä jotka välittää susta. Sillon elämä ei voi olla tyhjää. Oon tosin huomannu myös ihmisiä, joilla ei tosiaan ole yhen yhtä kaveria. Silti ne pärjää, koska elämästä löytyy iloa ja itsetunto on kohdillaan. Mulla on aina ollu aika huono itsetunto, mutta koetan koko ajan mennä parempaan suuntaan ja otan esimerkkiä niiltä ihmisiltä, jotka vaikuttaa hyviltä tyypeiltä. Meillä o iloinen kirjoitti... on kuitenki vaan yks elämä elettävänä. Ja voihan se vituilleenki mennä, mutta sitä ei kannata ottaa liian vakavasti niin kauan kun terveyttä ja iloa löytyy. anonyymouse kirjoitti... Soulmate.. . kirjoitti... <3Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (32) varallisuus (161) yhteiskunta (277) yritysmaailma (14) 
|
