9265 - 17.7.2012 (arvosana: -58)

Ainoat "moodit" ovat välinpitämättömyys ja viha.
Viimeisetkin kaverit alkavat valua pois. Mutta toisaalta, kun vihaan teitä kaikkia niin oikeastaan hyvä että jätätte mut rauhaan.
Mutta eihän sekään ole mukavaa. Olla yksin tässä kylmässä ja julmassa maailmassa, ilman tukipilareita. Eräs sanoi ihastuneensa minuun mutta sekin on sakkolihaa. Lisäksi taisi alkuhuuma haihtua, pariin päivään ei ole siitäkään kuulunut mitään. No, ei siinä mitään, tiesin tämän jo ihan alussa. Ei se jaksa tällaista kauaa.

Rupesin tuossa miettimään sitäkin mahdollisuutta että olenko kuollut. Kummituksena täällä menen ja kukaan ei näe eikä kuule. Ainakin vaikuttaa siltä. Viikonloppuna olin ryyppäämässä, entä jos kuolin siellä? Ehkä hukuin tai jotain.

Joskus masentuneena toivoin koeaikaa kuolemasta, kun se kuoleman lopullisuus varmaan oli ainoa esto tappamasta itseäni. No, tässähän sitä nyt ollaan. Mitään ei tapahdu, mikään ei tunnu, kaikki on tyhjää ja kukaan ei välitä. Täytyy sanoa että perseestä tämä on.