9190 - 7.7.2012 (arvosana: -85)

En ymmärrä enää tätä mun päätä. Hullu mikä hullu, sitähän tämä taitaa olla.
No, aikasemmin mulla oli kaikki näennäiset asiat hyvin. Silti olin niin masentunut että olisin halunnut kuolla, tietämättä miksi.
Sitten, ikuisena pessimistinä oletin että ketään ei kiinnosta tällainen hikky. Oletin että ketään ei löydy koskaan, valmistauduin henkisesti olemaan forever alone.
Tapahtui jotain täysin odottamatonta. Minulle tunnustettiin ihastuminen. Nyt en tiedä miten suhtautua. Tätähän olen aina toivonut ja odottanut, mutta nyt kaikki valmistautuminen ja ennustelu on ollut turhaa. Ilo vai järkytys? En vaan tiedä.

Tänään tapahtui todella hassuja. Sillä hetkellä tunsin suunnatonta vihaa ja katkeruutta, nyt mietin miten tuolle edes on mahdollista suuttua. No, kävi näin:
Katselin lempitaiteilijani sivua, ja huomasin siellä viestin kaveriltani. Kaveri kiitti seuraamisesta.
Tottahan se oli, taiteilija katselee kaveria mutta ei minua, joka ei ihaile, vaan jumaloi.

Tässä nyt mietitään että kuinka voi noin vähästä heitellä tavaroita. Kai näin sekaisesta päästä voi odottaa mitä vaan.