9174 - 6.7.2012 (arvosana: -50)

Minuu ennemminki harmittaa miun henkinen heikkous. En mie oikeen tiedä mistä se edes johtuu, mutta meinaan lannistua ihan pienistä asioista. Mitä sitten jos miun mutsi hakkaa minuu? En mie sais koskaan edes harkita lyöväni takaisin, mut tekis kyllä mieli kannella joillekin sossuille, kun vituttaa tulla hakatuksi oman mutsin nyrkistä. Ja mitä sitten jos miun ihastus ei vastaa miun tunteisiin? Naisia tulee ja menee, kyl mie sen oikeen joskus löydän vaikka olinkin ihan kusessa. Miun paras kaveri, joka on poika, tunnusti just miulle ihastuksensa mua kohtaan ja mie oon aika hämmentynyt. En mie oo homo, en mie tykkää siitä, mut se on kuiteski miun paras ystävä. En haluis satuttaa sitä. Vituttaa, kun mie en tiedä mitä tehä. Kesälomakaan ei oikeen tunnu kesälomalta, kun mutsi teettää miulla niin paljon töitä. Mut en mie pahasti sille sano, kun rakastan. Mie en vaan tajua, miten mutsi syyttää minuu siitä, ettei sil oo miestä. Mitä mie siihen vaikutan? Yritän olla niin kiltti kaikille kuin vaan ikinä mahollista, enkä oo suuttunu kenellekään viimeseen kolmeen vuoteen. Miulle valitetaan päivittäin rakkaushuolista ja kaikesta, ikään kuin mie oisin joku ihmisten homobestis. Vaikken ole. Mie oon vaan se kiltti poika joka jaksaa kuunnella hermostumatta. Mutta kyllä minuukin väsyttää välillä kuunnella naisten jauhamista samasta viis tuntii putkeen. Päivittäin. Mie oon vaan ihan sekasin, kun faijakin kuoli ja opiskelustressi ja lapsuudenystävä etääntyy niin paljo koko aja. Mut en mie lannistu, kun kyl tää tästä. Vaikkei siltä tuntuiskaa. :) Oli vaa pakko purkaa johonki. Kiitos. Helpotti jo vähän.