9124 - 27.6.2012 (arvosana: -51)

Tunteet. Ne ovat kuolleet.
Viimeiset tunteeni olivat vitutus ja masennus. Nekin loppuivat. En osaa sanoa mikä tämän aiheutti, mutta vahvin epäilys on jatkuva vittuilu ja yksinäisyys. Vittuiluun reagoimatta jättäminen varmaan aiheutti lopulta kaikkien tunteiden estämiseen. Ja jatkuva yksinäisyys sen oletuksen etten kelpaa kenellekään.
Voiko tätä kärsimiseksikään sanoa, ei tunnu enkä välitä. Muut ihmiset ovat asiasta maininneet, ainoat asiat sen lisäksi mistä tämän huomaa ovat pysyvä pokerinaama ja välinpitämättömyys.

Tässä nyt koitan jotain tekohymyä pitää yllä ettei tarvitse kenellekään selostaa tilannetta.
Tyttöystävä? Aiemmin olisin halunnut, masennuinkin kun ketään ei kiinnostanut. Samalla mitalla nyt takaisin. Ei kiinnosta.

Ja sitten vielä pitäisi yrittää auttaa erästä hullua joka uhkaa tappaa itsensä. Feikkisympatiaa niin paljon kun vaan menee. Ei kauaa jaksa yrittää kun se ei selvästikään halua parantua. Tappaiskin ittensä jo, ei mun tarttis tässä enää pelleillä. Helpompaa sanoa sen lähipiirille huuli mutrussa "otan osaa" kuin koittaa piristää sitä. Sen yhteistyökyky kun on samaa tasoa kuin parivaljakolla poliisi-hallusinoiva piripää.