8761 - 23.5.2012 (arvosana: -47)

Olen säälittävä paska. Olen työssäni hyvä ja saan hyvää palkkaa, minulla on hieno asunto ja hieno auto, mutta siinä kaikki. Olen niin pohjalla, kuin ihminen vain voi olla.

Vihaan työtäni, olen yksinäinen paska, ja se johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että en pidä kenestäkään. Olen niin jumalattoman väsynyt kaikkeen paskaan. Asetan itselleni tavoitteita, joita en oikeasti edes halua saavuttaa, teen töitä ihan helvetisti tavoitteodeni eteen, saavutan ne ja huomaan sitten, että en ole yhtään sen onnellisempi kuin ennenkään.

Elän kuukausi kerrallaan, ja aina vakuutan itselleni, että ensi kuussa elämäni näyttää paremmalta, mutta mikään ei ikinä muutu. Ainakaan paremmaksi.

Vihaan itseäni, enkä ihmettele, että olen saanut kaikki muutkin vihaamaan. Veljeni asuu onnellisena Australiassa, eikä ikinä soita. No, en minäkään soittaisi, jos olisin hän.

Vanhempani ovat kuolleet, ja minua painaa kokoajan se, että he jättivät jälkeensä ihan liian suuret kengät minulle täytettäväksi. Teen asioita, koska pelkään, että etenkin isäni pettyisi minuun ja häpeäsi, jos hän olisi täällä näkemässä minut ja tietäisi, miten epätoivoinen ja inhottava olento minusta on tullut - millainen olen aina ollut.

Olen ollut jo ihan helvetin monta kertaa lähellä hermoromahdusta, koska inhotan itseäni niin paljon. Elämässäni ei ole mitään muuta sisältöä kuin työni, jota vihaan, mutta jota kuitenkin teen ihan liikaa. Omistaudun täysin työlleni, että saisin muuta ajateltavaa päästäkseni pakenemaan todellisia ongelmiani itseni kanssa. En edes saa nukuttua kunnolla, vaikka olenkin koko ajan niin väsynyt ja lopen uupunut, että haluaisin vain heittäytyä lattialle parkumaan pikkulapsen tavoin.

Toivon vain, että olisin joku ihan muu ihminen jossain ihan muualla elämässä jotain ihan muuta elämää. Tai sitten, että voisin jonakin päivänä oppia hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Haluaisin vain osata arvostaa ja kohdella itseäni kunnolla. Kumpa osaisin olla onnellinen. Tai kumpa uskaltaisin antaa erään ihmisen tehdä minut onnelliseksi, mutta kun se ei ole niin helppoa, kuin haluaisin sen olevan.