8615 - 11.5.2012 (arvosana: -73)

Helvetittää kun olen näin yksinäinen. Äsken tuossa paikallisessa marketissa oli koju, jossa oli nuorehkoja, kivoja tyttöjä myymässä jotain vitamiinipillereitä. Yksi niistä sitten suorastaan hyppäsi eteeni ja pysäytti mut ja kertoi tuosta pilleristä yms. Siinä sitten juteltiin mukavia ja jatkoin matkaani kauppaan. Ostokset tehtyäni menin samaa reittiä ja kysyin tältä samalta tytöltä, mitä ne nyt sitten maksaa, ne pillerit. 50e kahdessa erässä. Ostin sitten niitä. Vain sen takia, koska se tyttö oli tosi yritteliäs, positiivinen ja mukava ja herätti myös "kolmannen jalan".

Sitten vasta matkalla tajusin, mikä tollo olenkaan.
Tunnen itseni nyt melkein Buttersiksi South Parkista. Yhdessä jaksossa Butters menee Raisins- pikaruokapaikkaan. Se on Hooters- tyylinen, tytöt ovat mukavia koska se kuuluu heidän toimenkuvaansa, flirttailevat yms... Itselleni taisi käydä samantyylisesti... Mutta kun olen niin huono sosiaalisessa
kanssakäymisessä niin näinhän tässä aina käy. Tyhmää vietiin kuin pässiä narussa. Mutta oli kyllä todella mukava, siis TODELLA mukava se tyttö. Kun laitettiin nimiä paperiin siinä ja flirtti lensi niin tuntui kuin jopa välittäisi musta.

Siinä sitten köröttelin kotio päin ja kun "huuma" oli hälventynyt, niin totesin vaan itselleni: Lol.

Ja toinen ongelmani on, että ihastun helposti. Nyt tämä tyttö pyörii mielessä vähintään sen 3 päivää. Fuufuu...