8608 - 11.5.2012 (arvosana: -46)

Mä oon aina yrittäny olla positiivinen ja aatellu että asiat vois olla paskemminkin, mutta siinä vaiheessa kun oikeasti älyää ettei voi edes kävellä ilman että sattuu enemmän kuin ihmiselle jonka jalka on käytännössä koottu rautapaloilla niin alkaa pohtia onko se elämä niin mukavaa.

Alan vaan olla krovia myöten täynnä tätä saatanallista kipua ja sitä lähimmäisten vittuilua että kuntoilulla paranee, ei vittu parane ja juuri siksi en liiku että se sattuu ihan vitusti.

Ja uskon tietäväni mitä on kipu sikäli kuin olen ottanut kirveen jalkaani ja silti tämä ikikipu on ollut kauemmin, eikä fysioterapiastakaan ollut vittuakaan apua.