8313 - 12.4.2012 (arvosana: -21)

Omistushaluiset naiset. Mikä helvetin halu kaikilla on aina sitoutua ja omistaa? Varsinkin kun mua ei satu ollenkaan kiinnostamaan kyseiset naikkoset, niin pakko niiden tulla hinkkaamaan kirjaimellisesti niitä rintojaan naamaan ja tyrkyttämään itseään? Pakko puhua suhteesta, jota ei ole edes olemassa? Pakko päättää yksin, että "KYLLÄ, nyt ollaan kuule yhdessä ja kesällä pidetään oikein kivat kesähäät!" Etsisi jonkun muun uhrin, mutta kun ei! Pitää soitella öisin ainoana asiana: "Mä rakastan sua kaipaan sua." JUU MÄ EN MUISTA KOSKAAN MYÖNTYNEENI MIHINKÄÄN JA MUISTAN IHAN TARKASTI TORJUNEENI KAIKKI. Silti se jatkuva kysely perkele ottaa aivoon. "Ollaanko me nyt yhdessä?" "Seurustellaanks me siis nyt?" JUU EI KIITOS JA SE ON TÄSSÄ NYT. Ehkä mä olen sitoutumiskammoinen tai jotain muuta paskaa, mutta ahdistaa kaikkien rakkaudentunnustukset ja kaikki hokeminen. Onhan se ihan imartelevaa, mutta kaikella rajansa. Ja kun sitten vielä ne naiset mustasukkaisuuksissaan kieltää puhumasta ja hymyilemästä muille ihmisille! Helvetti soikoon, ei ne omista mua! Herranjumala, eikö ihminen saa enää omistaa itseään, vaan aina pitää kuulua jollekin toiselle ja omistautua jollekin? Älyäisi nyt edes, että olen tälläinen, eikä mua kiinnosta ja etsisi jonkun paremman. Mutta kun ei, pitää ottaa se vaikein saalis periaatteella "kyllä se vielä mulle syttyy" ja lähetellä tekstiviestejä vähintään joka toinen minuutti perkele! Harrastukseni ei siis ole särkeä sydämiä tai satuttaa ihmisiä, enkä nauti siitä, mutta alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kaikki se puhe rakkaudesta ja lässynlässyn ja hankin kissan, kun en saa sua. Juu, hankkikaa vaikka koira tai vaikka seepra, sehän mua liikuttaa. Tämä auttamaton vitutus.

Kiitos, kun sain avautua tästä.