7945 - 25.2.2012 (arvosana: -21)

Vituttaa tämä uudestaan tullut teini-ikä. Sain kivan kasvupyrähdyksen joskus 12-vuotiaana muttta ei tullut mitään suuria psykologisia muutoksia aivoihin. Noh, nyt sitten 16-vuotiaana huomattiin isän kaa et perkele, mähän kasvoin sitä pidemmäks alle kuukaudessa ja kengänkokokin suureni yhellä. Ekaks semmonen ihan jees tunne ku alkaa yhtäkkiä taas kasvaan mut sit aloin huomaamaan et mä suhtaudun melkein kaikkiin naispuolisiin henkilöihin jotka puhuu mun kaa sillai et ne haluu mua tai jtn. Tämän mukana tuli kanssa ihana unettomuus, kauheat moodswingit (tai mitkä ne nyt onkaan), ja heräsin tossa pari viikkoa sitten joskus kahen aikaan ja mietin tosissani itsemurhaa. Tää teini-ikä 2.0 (omakeksimä) alkaa näkyyn jo koulussa ja muutenkin mun sosialises elämäs. En oikeesti pysty olemaan tyttöjen lähellä ku mä mietin vaan et ne varmasti haluu mua. NOH, tähän nyt vielä lisäten että vituttaa kun on oikeasti yks tyttö johon oon ihastunu (miksen suoraan vaikka rakastunut), ja se on osoittanut ainakin mun mielestä et mäkin kiinnostan sitä mut hormoonit ja yleinen skitsoaminen ei anna mun puhuu sen kanssa tai edes sanoa sille et oon kiinnostunut siitä. Onneks on kaveri joka antaa kokoajan psykologista tukea yms. Minäpä menen tästä surffaamaan nettiä ja toivon et asiat alkais kohta järjestyy...