7811 - 5.2.2012 (arvosana: -20)

Vituttaa niin ettei veri kierrä. Syynä on tänään eräs mun "kaverini", joka on itkenyt mulle, ettei sillä oo ikinä ollu kavereita ja sillä on paska elämä. Tosiasiassahan tämä juttu menee näin.

Kyseinen tyttö on ollut vuosi sitten todella raivostuttava ihminen. Se on tehnyt monen elämästä vaikeaa kommenteillaan (muiden muassa minun) ja aiheuttanut niin rankkaa vitutusta muille, jonka lisäksi se on tuhonnut ihmisten kaverisuhteita. Se oli pahimman luokan pissis, ja tietenkin koviksen maineen takia sillä nousi kusi päähän. Mutta kuten arvata saattaa, ne ajat muuttui äkkiä.

Pian se ei jaksanut enää leikkiä kovista, vaan erilaisuudesta tuli pop. Siitä tytöstä muuntautui hetkessä pesunkestävä kawaii-nekochan-nippon-ginga-ernuilija. Tämähän vitutti kaikkia vielä enemmän. Neiti kuljeskeli koulun käytävillä Blipposta ostetut karvaiset kissankorvat päässään, miljoona pinniä hiuksissaan ja soitti nalleilla ja Hello Kittyillä kyllästetystä kawaii-pinkkikännykästään An Caféa paskalla laadulla. Se oli tosiaan truu-ernu, olihan sillä ihanaiset raitasukat ja laatikkosilmälasit nenälle työnnettynä - voi awwwien kawaii. Paskaa, sanon minä. Myötähäpeä tuli siinä vaiheessa, kun tämä tyttönen valitti kuraattorille, että sitä kiusataan koulussa sen takia että "uskallan olla erilainen". Totta vitussa se vaihtoi sitten koulua, äitikultahan uskoi kaiken mitä tytär selitti.

Sitten tyttö päättikin, että eihän sitä enää kiinnosta ernuilla. Se lyöttäytyi vapaa-ajallaan mun seuraani kuvitellen, että mä olen unohtanut kaiken, miksikä se on mua haukkunut. Aina se huora silti tuli pimpottelemaan ovikelloani ja kysymään että saako tulla. Tein kantani täysin selväksi ja ilmoitin sille, että mua ei kiinnostanut olla sen kanssa. Eihän se kuunnellut.

No, nyt tämä pikku kusipää on päättänyt, että hänestähän tulee emo - naps ja kops. Ta-fucking-daa. Pari päivää sitten se marssi kouluun (en ole siis enää samassa koulussa, mutta kuulin tämän jälkeenpäin hyvältä kaveriltani, joka on samassa koulussa sen kanssa) sateenkaarenväriset nauhat mustissa Converseissaan, päällään säkkimäinen, musta huppari ja pillifarkut, sen perseen päällä roikkui vyö ja se oli vetänyt tukkansa pitkin päätä, väkisin toisen silmän päälle. Mahtavaa. Sitten se haahuili piirustuslehtiö käsissä ja kuulokkeet korvilla ympäri koulua ja itki välitunnit koulun vessassa, kuinka sillä on paska olo ja se haaveilee itsarista eikä kukaan rakasta sitä.

Myöhemmin tavatessamme se selitti mulle kuinka se kuuntelee vittu My Chemical Romancea joka on tietenkin aeevan ihanaaaa ja voi jestas kun Gerard Way on pelastanut sen elämän ja mitä vielä. Siis mitä vittua? Sitten neiti esitteli mahtavia, kolmioviivottimella tehtyjä (siis se vieläpä esitteli sen viivottimen reunaa, jota se oli teroittanut!) jälkiä ranteissaan ja nyyhkäisi haluavansa liittyä The Black Paradeen. Tässä vaiheessa mun olisi tehnyt mieli juosta keskelle hyistä talvimaata, raastaa hiukset päästäni ja kiljua keuhkojeni täydeltä: "Ei näin!"

Eli kirjaimellisesti. Ensiksi se oli massalissupissis ja kiusasi kaikkia. Sitten se pomppasi ernuiluvaiheeseen ja ärsytti tavallaan olla olemassa. Ja nyt se on emo joka viiltelee viivottimella ja kuuntelee My Chemical Romancea sen takia, että minä vittu kuuntelen sitä? JA VIELÄ KUN SE EI EDES OLE MIKÄÄN ITSEMURHA/EMOILUKULTTI. SAATANA. Seuraavaksi varmaan tekstaa jälleen kerran, että mistä mä olen hommannut bändipaitani ja levyni. Perkele, tekisi mieli nostaa sitä ihmistä sen emohupparin rinnuksesta, tuijottaa niihin pandakajaalisilmiin ja karjua että tule nyt hyvä nainen järkiisi ja päätä, kuka tahdot olla.

Anteeksi. Kiitän ja kumarran.