Senkin hätähousu :D

hätähousu? :D miten voin olla hätähousu jos olen kyllästynyt yksinäisyyteen? tiedän kyllä, etten jonkun ajan kuluttua kiinnosta enää ketään, koska myöhemmin olen vanha, rupsahtanut ja ehkä kyyninenkin vanhapiika. toivoisin vain, että nyt nuorena ja hyvinvoivana löytäisin jonkun vierelleni edes joksikin aikaa. mutta kai se on parempi olla yksin kuin roikkua huonossa suhteessa, jossa kokee muutenkin olevansa yksin. mutta aika näyttää.. ehkä myöhemmin yksinolo ei tunnu enää niin raastavalta.

hommaamuija

Oot ettiny väärästä paikasta ;)

ei se kumppani ettimällä löydy. se voi nimenomaan löytyä just silloin kun sitä vähiten odottaisi ja vielä väärästä paikasta.

sama ketutus, mutta olen poika. pitänee kai hyväksyä vain kohtalonsa :(

^ Itsehän olen jo hyväksynyt kohtaloni.

kyllä se joskus löytyy :) tai sitte ei, kuten mun tapauksessa</3

ja vielä "neitsyt", jollei "panemista" vaatteet päällä lasketa. Mä tulin muuten silloin kun "pantiin" silloisen ekan ja näemmä viimeisen muijan kanssa yöllä ulkona.

no onhan se hyvä tietää, ettei ainakaan ole yksin tämän asian kanssa. suurin ongelma on tietysti se, että kiinnostun tyypeistä jotka eivät edes vilkaise minua ja tyypit, jotka eivät herätä minussa minkäänlaista vetoa kiinnostuvat minusta.. :( ihmetyttää välillä miten jotkut ihmiset ovat niin sopivia toisilleen. esim. omat vanhemmat, aloittivat seurustelun teini-iän kynnyksellä ilman aiempaa kokemusta ja ovat edelleen onnellisesti yhdessä. kai jotkut ovat vaan niin luotuja toisilleen.. mut parempi lopettaa ja jatkaa haaveilua, ettei tää ala kuulostaa liikaa joltain bridget jonesin diarylta :D

Pitkään parisuhteessa elävät ihmiset alkavat muistuttaa toisiaan aina vaan enemmän ja enemmän. Itse olen aloittanut seurustelun 14v. nykyisen poikaystäväni kanssa. Olemme kasvaneet yhteen. Jos nyt, 7 vuotta myöhemmin, tapaisimme, emme varmastikaan päätyisi seurustelemaan. Toivottavasti ymmärrät pointin.