Ite en ole pelokas mutta mulla on paniikkihäiriö.

Paniikki iskee randomisti koska vaan, ei kato tilannetta eikä aikaa. Siks ehkä osaan ottaa tosi lunkisti useimmissa muita hermostuttavissa/jännittävissä tilanteissa, kun tiedän että mitään todellista hätää saatika vaaraa ei ole.

Mutta tosiaan vituttaa itteäni se että koska tahansa saattaa ruveta sydän hakkaamaan hullun lailla ja aivot pakottaa uskomaan että kuolen siihen paikkaan. Vaikka siinä on yhtä paljon järkeä kuin kauhuleffan pelkäämisessä.

Katso The Descent 1 ja House of the 1000 corpses niin et varmana pelkää enää koskaan mitään.

Pelaa vähän Amnesiaa.

Yritä totutella siihen pelkoon.

itellä melkeen sama juttu, paitsi osaan peloista oon pystyny tottumaan jo. edelleen pahimmat on korkeet / ahtaat paikat. vaikka oonkin tyttö, niin useemmat kaverit nauraa sille etten uskalla mennä vuoristoratoihin tai pyörityslaitteisiin, ja itku siinä tulee kun alan hyperventiloida. sellasta se on ;__; tsemppii!

Vituttaa, kun patologinen valehtelija ja pedofiili Thomas Aho Tammisaarelta ei jätä leikkipuiston lapsia rauhaan ollenkaan ja pelaa pelimiehen roolia.