7572 - 6.1.2012 (arvosana: -51)

Mulla on tyttöystävä, joka ei tiedä syömishäiriöstäni. En osaa kertoa, me ei koskaan puhuta. Tää ei tunnu parisuhteelta ja uskon ettei tää vaan kestä. Silti sattuu, mä välitän siitä liikaa, mulla on kaikki aika maailmassa hänelle, mutta ei toisinpäin. En tunne ketään jonka kanssa voisin ja haluaisin viettää aikaa tai jolle puhua, tyttöystäväni ja kämppikseni lisäksi. Olen siis yksin kun kämppikseni on viikonloppuja poissa jättäen mut ja mun bulimian kaksistaan. Se tulee voimakkaimmin pinnalle kun kukaan ei näe, kuule, tiedä tai välitä. Juuri nyt mulla on edessä pidennetty viikonloppu, kämppis on poissa, tyttöystävä jossain menoissaan ja nyt on ensimäinen ilta yksin.. mua pelottaa ja ahdistaa.
Mä oon sotku.