7560 - 4.1.2012 (arvosana: -48)

Olen kyllästynyt olemaan yksin. Ystäviä on, mutta koen silti olevani koko ajan yksin. Voi tosin johtua siitä, että olen sairastanut masennusta jo useamman vuoden. Seurustella haluaisin, mutta tuskin pystyisin siihen. Pelkään menettämistä ja sydänsuruja. En edes muista miltä ihastuminen tuntuu, tosin en kyllä uskokaan että minuun voisi kukaan edes ihastua kunnolla. Tiedän, että menettämisen kokemus lamaannuttaa täysin ja olen siksi mieluummiin ilman mitään suhdesäätöjä. Voi kuulostaa naurettavalta ja eihän kokeilematta koskaan tiedä. Jos nyt kuitenkin tulisi tilaisuus seurustella antaisin todennäköisesti pakit kuten ennnenkin. En vaan pysty ajattelemaan menettämistä ja kaikkea suhteeseen liittyvää, vaikka haluaisinkin oikeasti olla jonkun lähellä. Vittumainen tilanne, enkä tiedä jaksanko nousta tästä kuopasta enää.