7265 - 9.12.2011 (arvosana: -22)

Pännii, kun itsellä ei ole kavereita eikä koskaan mitään menoa ja avomies juoksee koko ajan harrastuksissa ja kavereissa. Nytkin jäin yksin kotiin tuijottelemaan seinää, kun hänen oli pakosti mentävä työpaikan pikkujouluihin. Kivaa olla yksin kotona perjantai-iltana, taidan mennä kohta nukkumaan.

En ymmärrä, mitä iloa on parisuhteesta, jossa toinen aina jää yksin. Odotan myös parisuhteesta sitä, että kotiakin hoidettaisiin yhdessä, eikä aina niin että vain toinen siivoaa ja tekee ruuat. Onhan se varmaan kiva tulla siistiin kotiin ja saada ruoka naaman eteen, mutta hei, niin se minustakin olisi! Huomennakin menee koko päivä siihen kun herra potee krapulaa eikä saa tehdyksi mitään, ja minä sitten varmaan joudun siivoamaan. Paska homma, kun ei oikein voi jättää omaa kotiaan siivoamatta! Jonkun, eli minun, on se aina viimekädessä tehtävä.

Kun olisi itselläkin jatkuvasti seuraa ja kodin ulkopuoleista menoa, vaan ei ole. Eikä kyllä oikeen voikaan olla, hukkuisimme törkyyn. Sitten herra kehtaa vielä valittaa, jos minä joudun ottamaan puheeksi kodin hoitamisen, mutta hän kyllä saa narista joka asiasta ja huutaa minulle. Minulla sen sijaan ei ole oikeutta valittaa mistään eikä minulla saa koskaan olla huonoja päiviä. Hänen kohdallaan se taas on ihan okei!

Raah, että osaakin olla turhautunut olo. En halua olla nalkuttava akka, joka pilaa "hauskan", mutta hemmetti minkäs teen. Kai sitä nyt on pakko minunkin joskus purkaa pahaa oloa, kun ei muuten näytä mitään huomaavan.