7198 - 5.12.2011 (arvosana: -52)

Ja taas pukkaa vitutusta...

Nyt on koko viikonlopun ajan vituttanut yks muija jonka kanssa oli viime keväänä jotain säätöä. Koko stoorihan menee suunnilleen näin: oltiin ennen maailman parhaat ystävykset, kunnes mä jossain vaiheessa ihastuin siihen ja lopulta rakastuin, ja mietin sitä päivin ja öin.

No en tietenkään tehnyt asian eteen mitään, koska en halunnut pilata meidän ystävyyttä ja ajattelin että jossain vaiheessa ihastun johonkin toiseen ja unohdan mun tunteet sitä kohtaan. Kuitenkin viime keväänä sitten kävi ilmi että kas kummaa sekin tykkää musta. Olin kyllä tiennyt että se on bi tai jotain, mutta jotenkin aina ajattelin että se vain sanoo niin koska sen mielestä on cool tykätä tytöistäkin tai jotain? Ja kyllä olen itekin tyttö ja lesbo, problem? Ymmärsin kuitenkin sen puheista, että se ei halunnut mitään suhdetta mun kanssa, mutta kuitenkin mun mielessä pysyi joku toivo siitä että voisin vihdoin saada sen itelleni.

Vappuna sitten alkomahoolin rohkaisemana vuodatettiin tunteita toisillemme ihan kunnolla, ja samalla asiasta sai kuulla melkein kaikki tututkin, ja arvasin kyllä heti että aamulla kaduttaa. Oltiin sovittu että meen niille yöksi ja joskus yöllä kun kompuroitiin sinne ja kämppä sattu olemaan tyhjä, me päädyttiin harrastamaan seksiä.

No, sama meininki jatkui koko toukokuun, eli harrasteltiin kaikkea kivaa, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa puhuttu seurustelusta, eikä kukaan meidän tuttu tiennyt että meillä oli oikeasti jotain meneillä. Ne oli luullut että vappuna tapahtuneet rakkaudentunnustukset oli pelkkää kännisekoilua.

Sitten kuitenkin jossain vaiheessa tää muija alko karttamaan mua kuin ruttoa, ja lisäksi se alko hengailemaan meidän luokkalaisten idioottipoikien kanssa. Mulle selvisi että se on ihastunut yhteen ihan kusipäiseen poikaan, ja annoin sitten taas koko asian olla. Me siis tavallaan erottiin ilman minkäänlaista seurustelua tai kunnollista eroa. Ja samalla myös ystävyys kuivui kasaan.

Pahinta oli se että en meinannut millään päästä siitä yli ja meillä oli jo yhteinen ulkomaanmatka sovittu kesälle, ja liput oli maksettu. Oltiin siis menossa kattomaan yhtä bändiä, enkä olisi muutenkaan halunnut missata sitä keikkaa vain sen takia että joutisin viettämään aikaa tän muijan kanssa.

No anyway, ei pidetty kesällä mitään yhteyttä, mutta lähettiin kuitenkin sinne matkalle tosi vittumaisessa tunnelmassa, koska hädintuskin sielläkään puhuttiin toisillemme aluksi. Sitten jää meidän välillä alkoi niin sanotusti sulee ja oikeestaan meillä oli ihan kivaa siellä matkalla. Ajattelin jo että meidän ystävyys saattaa vielä olla pelastettavissa, mutta ei. Tietenkin matkan jälkeen yhteydenpito loppui sen osalta heti. Yritin pari kertaa tekstailla sille mutta sain vain kylmiä ja tylyjä vastauksia, joten annoin sitten asian olla. Tässä vaiheessa mulla oli jäljellä enää pelkkiä kylmiä tunteita sitä muijaa kohtaan.

Koulun alkaessa syksyllä se kohteli mua kuin ilmaa. Se kävi keskustelua muun porukan kanssa, mutta mua se ei edes vilkaissut. Meillä oli siis yhteinen kaveriporukka. Syksyn mittaan aloin sitten vihaamaan sitä, ja meidän porukka alkoi muutenkin hajota parin muunkin tyypin joutuessa riitoihin keskenään.

No nyt sitten vähän aikaa sitten mun isä kuoli, niin eiköhän heti kun tää mulkku sai tietää tullu mulle tekstiviesti, että meidän pitää puhua. Kun menin kouluun se sitten tuli pyytämään anteeks kaikkee paskaa kohteluu, ja selitys oli se että ulkomaanreissun jälkeen sille tuli joku outo vitutus mua kohtaan, eikä se enää kuulemma edes muistanut, mistä moinen vitutus ilmaantui. No sanoin että saat anteeks, mutta käytöksessä ei tapahtunut muutosta. Se yritti kyllä usein tulla juttelemaan mulle ja mun nykyiselle parhaalle kaverille, joka siis on ennen ollut senkin hyvä kaveri, mutta koska me molemmat vaan vihattiin sitä, ei keskustelusta tullut oikein mitään.

Sitten nyt viime perjantaina se tuli kyselemään multa mesessä, että onko tehnyt jotain kun vaikutan suuttuneelta. No siitähän sitten tulikin kunnon riita kun annatin tulla miten paskasti se on mua kohdellut ja miten paljon sitä vihaan. Haukuttiin toisemme lyttyyn. Sitten tuli puheeksi kun olin joskus aiemmin kuuluttanut kaikille tutuille syksyllä yhdellä ryyppyreissulle meidän keväisestä ns. seksi suhteesta, ja se sitten pamautti mulle, että ei lesboseksi edes oo mitään seksiä, ja että olin sille pelkkä kokeilu ja että nyt se tietää mihin tiimiin kuuluu. Pamautin sitten takaisin, että sellaisen transun näköisen ruman muijan on melko turha yrittää edes saada ketään miestä, sillä suurin osa heteromiehistä pitää tyttömäisistä tytöistä eikä sellaisista rekkalesbon näköisistä miehekkäillä kasvoilla varustetuista naisen irvikuvista, ja on muuten ihan totta toi mitä sanoin! Jos olisin se niin harkitsisin kyllä sitä tiimin vaihtoa jos haluaa joskus jonkun kanssa olla...

Nyt sitten vasta oikeasti tiedän miltä tuntuu vihata jotakuta sydämen pohjasta. Tuntuu siltä että se ei koskaan ansaitse mitään hyvää elämäänsä ja että se ansaitsis kuolla pois. Haluan vaan että se kärsii koko elämänsä ajan ja kuolee yksin onnettomana. :-----) ?

Kylläpä tuli pitkä, paska ja sekava stoori. Varmaan on paljon kirjotusvirheitä mutta ihan sama, vituksessa kirjotettu niin ei jaksa mitään kielioppia miettiä...