7139 - 28.11.2011 (arvosana: -3)

Meen taas tässä kahden maissa silloille märehtimään kuolemaa, kuten näinä tavallista huonompina päivinä tulee tehtyä. Näin vanhalle reppanalle kun ei terapiaa pahemmin tarjota, että keksi siinä itsellesi sitten hoitomuoto, "reppana".

Harvoinpa siinä ihmisiä näkee, mitä oon jo siellä vuosia roikuskellut. Saa olla ihan rauhassa; rekat menee vaan siinä isoilla silloilla, milloin etelään, milloin pohjoiseen. Mä oon nääs näitä liian tunteellisia (rationaalisia?) nössöjä, jotka eivät osaa sukeltaa ajattelematta... Oli se sitten jäähän, tai rekan puskuriin. Toivon vaan — haaveilen, että pystyisin samaan, mihin nämä mielipuolet. Turhaa touhua.

Jos tunnistit minut kirjoitusasusta, niin pahoittelut, että jouduit tätä kautta kuulemaan tämän homman. Ymmärrät varmaan, että kasvotusten näitä ei voi kertoa? Mutta kuten ylempänä sanoin, välitän teistä (teitähän on kuitenkin useampia) aivan liikaa tehdäkseni mitään radikaalia itselleni. Sen takia olen vielä tässä, enkä tästä siis mihinkään mene.


Se itsemurha oli liikaa.

Ja tämä toinen; pettäjä, toi vain lisää arpia.

Sekä se oikeusjuttu, se ei IKINÄ jätä rauhaan.

Yksinäisyys on perseestä, en osaa enää edes nukkua yksin.


Olenko paska ihminen, jos näiden asioiden myötä menetän haluni elää? Tämän kaiken selittäminen sellaiselle, jolla ei ole vastaavaa kokemusta — kuin koettaisi selittää syntymäsokealle, miltä punainen väri näyttää. Mahdotonta.

Ei, en ole enää "läski"; se oli nelisen vuotta sitten, se. Nykyään olen pakkomielteisen syömishäiriöinen, ja treenaan aktiivisesti. Peilistä näen silti edelleen sen kasan paskaa, mikä olin 4 vuotta sitten. Palkitsevaa.

Katkeroiduin taannoin ihmisten pinnallisuuteen, kun laihtuessani/kiinteytessäni aloin saamaan himokkaita katseita. Missä vitussa nämä ihmiset mahtoivat olla silloin kun minä olin läski? Aivan, persoonallisuus; mitä siitä. Roskaahan tuo. Ulkonäkö/paino = kaikki oleellinen ihmisessä.

Tapaillut nuorta, tapaillut kypsää. Hoikasta rehevään, laidasta laitaan... Lopputulos: joko minä olen uskomattoman epäonninen (mahdollista tämäkin), tai ihmiset ovat kaikki uskomattoman sokeita muiden kuin itsensä hyvinvoinnille. Luonne ei korreloi ulkonäön kanssa; kusipäitä on JOKAISESSA ryhmässä, arvon Watson.


No joo, sana on vapaa. Aina mahtuu arvostelijoihin myös näitä trolleja, joiden mielestä itken tyhjästä, jne.

Trolleille voin sanoa: "walk a day in my shoes". Turha teihin on höyryä haaskata, koska osa teistäkin TULEE vielä kokemaan tuskan omakohtaisesti, ja viisastuu sitten siinä vaiheessa.

Näistä asioista ilkkuminen, ja erityisesti KASVOTTOMANA NETIN VÄLITYKSELLÄ, on äärimmäisen munatonta touhua. Kypsempi väki sen tosin tietääkin, ja hatunnosto muuten teille tähän väliin, henkisesti kypsemmät yksilöt!

Nooh, jos joku teistä lukijoista kaipaa ystävää, niin oon henkisesti mukana. Liian paljon paskaa tässä maailmassa, niin vois oikeasti jopa välittää kanssaihmisistä, eikö? Ei saa kyynistyä liikaa.

Koetetaan pysyä optimistisina, vaikka elämä heittelee... Eli rock on, ja isot terkut maanis-depis-pohjoisesta, ya bastards. <3