6772 - 6.10.2011 (arvosana: -44)

Vituttaa se, etten osaa olla onnellinen siitä mitä mulla on. Aina haahuilen vaan omassa kuplassani, jossa kaikki on hyvin, mun mielestä. Sit se kupla poksahtaa, läsähdän takas maanpinnalle. Ja tuntuu ettei mulla ole mitään. Että mä en ole mitään.

Mä olen koko ikäni ollu yksin. On mulla rakastava perhe, ihana koira, paljon ystäviä jne. mutta mulla ei oo koskaan ollu poikaystävää. Ei edes mitään pitempiaikasia säätöjä. Joskus (kuten tänään) tulee semmonen fiilis, että kaikki muut mun ympärillä on rakkauden ympäröimiä, vientiä riittää ja elämä on ihanaa. Ja mitä minä teen? Katon vierestä ja elän kuplassa.

Puolessa vuodessa mun yks ystävä meni kihloihin, toinen on heilastellu useammankin miekkosen kanssa, kolmas on käyny useilla treffeillä ja loput joko on onnellisesti suhteessa tai tyytyväisiä sinkkuuteensa. Ja mitä mulle on puolessa vuodessa tapahtunu? Oon napannu kaks katumuspilleriä. Tää on aivan vitun perseestä.

Mä en jaksa enää olla yksin. Mä haluan nukahtaa jonkun kainaloon, herätä suudelmiin, käydä yhdessä suihkussa ja löhötä sohvalla. En mä sit vissiin kelpaa. En tietenkään kelpaa.