6717 - 27.9.2011 (arvosana: -39)

Äiti, olen vihannut sinua jo vähintään viimeiset 4 vuotta. Nyt sinä tulet sieltä perkeleen saksasta ja uliset kuinka mun pitäs mennä töihin. Koita itse hakea jotain töitä jos olet ollut syrjäytynyt, koulukiusattu ja masentunut viimeiset 5 vuotta. Minua ei kiinnosta olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. En ole pyytänyt sinulta rahaa, silti tuputat sitä kerran kuussa ja valitat sitten kuinka "en aina voi sulle antaa rahaa, mene töihin"
Tukehdu nyt jo paskaas kusipää. Nään sinua 4 kertaa vuodessa ja sekin on jo liikaa.
Onneksi älysit suksia kukkaan ennenkä menetin malttini. Odota vain, joskus sekin päivä tulee väistämättä. Silloin joku muu kuin minä saan kärsiä. Olen odotellut jo täydellistä tunteidenpurkaantumista vuoden verran, vielä ei ole tärpännyt. Kohta.


Entä raha? En ole koskaan ollut kiinnostunut siitä paskasta, mikä vittu siinä kiehtoo? Jee voin ostaa itselleni vaatteita ja ruokaa. Itse en ole koskaan ymmärtänyt sen arvoa. Voisin asua mielummin lehtiroskiksessa ku elää tuon raharumban ympärillä. Kuolkaa ahneet paskat.
Kuka vitun tauno käy oikeasti elämänsä töissä ku kelalta saa rahaa sen verran et pystyy elää hyvin ilman töitä :D

Entäs sitte ne työpaikat jota se tuputtaa? Jotain hommaa mikä ei vastaa koulutustani.(levyseppähitsaaja) Tiedossa olisi yksi ihan kiintoisa paikka missä olen ollut ennenkin, 75km päässä. Yritän sinne hakea mutta eihän se äitille kelpaa koska se on NIIIN kaukana, yritti sitte sen sijaan tuputtaa jotain työpaikkaa joka on 65km päässä.. 10kilsaa sinne tänne.

Onneksi ja epäonneksi äiti vie yhden koirista saksaan mukaan, se koira on jo vanha. Eipähän tarvi enään ruokkia ylimääräsiä eikä katsoa sen sairastumista ja hidasta kuolemaa. Toisaalta rakastan eläimiä enkä tahtoisi luopua siitä, mutta jäähän minulle vielä yksi koira tänne kotia.
Onneksi saan viedä tuon kitisevän kusipään heti huomenna viideltä aamuyöllä kentälle että se voi lentää helvettiin täältä sen koiransa kanssa. En tule enään todennäköisesti ikinä näkemään tuota kyseistä koiraa,vituttaa, hyvästi. Onneksi valmistuin työttömäksi niin voin riipaista heti älyttömät kännit keskellä viikkoa surun lievittämiseksi.. Noh ei se taida auttaa mutta kuitenni...

Tärkeitä ihmisiä? On niitäkin.
Yksi niistä on isoveli joka on oikeastaan viimesien vuosien aikana ollut ainut sosiaalinen kontaktini kotini ulkopuolella toista lapsuudenystävääni lukuunottamatta, mutta sekin on nyt intissä joten ei tule paljoa sitäkään enään tavattua. Sitten on eräs melko uusi tuttavuus. Hän välittää minusta ja minä välitän hänestä paljon ja hän on minulle kovin tärkeä.

Tarkemmin ku ajattelen niin tuo koulukiusaus ongelma tässä ei kuulosta niin vaikealta tai vakavalta, mutta minun kohdallani se on kolahtanut ja pahasti. Uusiin ihmisiin tutustuminen on helvetin vaikeaa eikä ihmiset oikeastaan edes kiinnosta. Tuhoavat vain luontoa ja eläimiä jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin ihmisrotu.
Jos näen että jotakuta koulukiusataan niin menen kyllä varmasti mailalla lasauttamaan kiusaajat katuun. Vittu mitä pelleilyä, sitten jos koulukiusattu laittaa vastaan ja tekee jotain niin kaikki on sen vika ja se joutuu vaihtaa koulua? Mitä vittua? Ne kiusaajathan siinä pitäs erottaa, viedä lapion taa ja lyödä saunalla.


Piti aluksi vaa avautua tuosta äitin loputtomasta kitinästä mutta sitten tuli uudet, vuosia vaivanneet asiat mieleen ja kerroin vähän niistäkin.
Kirjoittaminen on vaan nii helppoa, ei olis millään kiinnostanut mennä avautumaan äitille/psykiatrille/naapurille/koiralle että "en hae töitä koska pelkään ihmisiä koska olin yli 4vuotta kiusattu ja syrjitty jne perkele"

Tämänkin tekstin kirjoituksessa tais mennä melkeen tunti..
Ihme jos jotain kiinnostaa lukea tää koko teksti, annan teille neuvon joka se on että menkää ulos ja hankkikaa hyviä ja luotettavia ystäviä, minä en mene koska en uskalla. Tarkemmin ottaen taidan mennä nukkumaan vaikka kello on kohta 11päivällä. On se vanhojen haavojen repiminen niin raskasta että aivan rupeaa väsyttämään. No huomenna pullo kossua ykkösellä naamaan ja menen raiskaamaan naapurin keinuhevosen.