6525 - 1.9.2011 (arvosana: -23)

Uusi Big Brother -kausi alkaa kuun viimeinen päivä Subilla, mitä suuresti ihmettelen. Ymmärrän toki, että kyseessä on keskustelua herättävä ja kohtalaisen suosittu reality-sarja. Sitä en vain ymmärrä, miksi se on suosittu.

Okei, te tiedätte, mitä mieltä olen Big Brotherista. Mutta jos ette tiedä, tässä lyhyt kertaus: Big Brother on saatanasta. Joidenkin mielestä jankutan lehdessä BB:stä liikaakin. Tämä on aivan totta. Jos olisin oikein fiksu, vaikenisin BB:n kuoliaaksi.

Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että tv-toimittaja ei voi jättää näin tunnetun tv-ilmiön paluuta huomioimatta. Ei niitä juttuja omaksi huviksi tehdä, vaan lukijoille.

Mutta jos jutunaiheita ei ole tarpeeksi, voi tehdä tikusta asiaa ja vetää kotiinpäin. Se on myös laiskalle ihmiselle helpointa. Siis kirjoittaa siitä, minkä entuudestaan tuntee.

Toinen syy BB-juttuihin on luonteessani. Naiivi idealismini pakottaa toimimaan pahuutta vastaan hyvän puolesta.

Tiedän kyllä, että jokainen BB-juttuni loppujen lopuksi hyödyttää BB:tä. He, jotka sarjaa inhoavat, nyökyttelevät jutuilleni, eivätkä seuraisi sitä muutenkaan. He, jotka sarjasta pitävät, viis veisaavat haukuistani.

Mitä ilkeämmin ja useammin BB:stä kirjoitan, sitä suuremmaksi BB-hype nousee. Joten BB-tuottajat voisivat maksaa minulle tonnin tai kaksi heille tekemästäni markkinointityöstä.

Tämä kysymys on ihan hyvä ja minulle pari kertaa esitettykin: Mitä se Ahonen taas keuhkoaa siitä BB:stä? Kyllä maailmaan paskasarjoja mahtuu.

Ensinnäkin, lupaan että sarjan alkamisen jälkeen en siinä enää kirjoita. Ehkä finaaliin ja voittajaan on pakko vielä palata. Katsotaan nyt tilannetta.

Pomot eivät näes niskaani hengitä, vaan voin valita jutunaiheet ja -painotukset ihan itse. Edellämainittu lukijapalvelu tietenkin kaiken aikaa mielessä pitäen.

Tehtäköön pomoilleni selväksi, että minulle ei sinällään ole mitään neuvoja ja vihjeitä vastaan, ja otan ne myös huomioon. Järkevät suorat käskytkin ymmärrän varsin hyvin.

Mutta tämä blogi-kirjoitus omistettakoon puhtaasti BB-inholleni. Totta on, että eihän minun tarvitse sarjaa katsoa. Tai ei se ihan totta ole, jos tarkemmin mietin. Työn puolesta minun pakko ainakin vilkaista.

Mutta voin vakuuttaa, että se ei ole mikään ilo. Ei edes salaa. Olen liian laiska esittämään itseäni hienompaa ja fiksumpaa. BB-inhoni on täysin vilpitöntä ja rehellistä.

Okei, en ymmärrä, miksi joku menee telkkariin tekemään itsestään pellen. Itse en pystyisi sellaiseen ylimielisyyteen ja itsepetokseen, että luulisin muiden olevan kiinnostunut typeristä jutuistani niin paljon, että niistä syntyisi muka ihan tv-viihdettä.

Ja mitä suurempi ja "mielenkiintoisempi" persoona BB-wannabe mielestään on, sitä suurempi ja ärsyttävämpi idiootti hän on.

Miksi sitten telkkariin mennään näyttämään oma typeryys? Siksi, että typerykset eivät omaa typeryyttää tietenkään tajua. Jos tajuaisivat, he eivät olisi typeryksiä.

Mutta tämä on epäoleellista. Epäoleellista koko BB-ilmiön kannalta on sekin, että mielestäni se on äärimmäisen tylsä ohjelma, joka viihdyttää kuin juurihoito. Siis vaikka typeryyskin jätettäisiin huomiotta.

Jos käyn kuppilassa joskus, niin en sen vuoksi, että pääsisin seuraamaan kännääviä ihmisiä lähietäisyydeltä. Tämä koskee myös tv-tapojani. Kun ei kiinnosta, niin ei vain kiinnosta.

Pidin ajatustauon ja mietin BB-vihaani loogisesti. Loppujen lopuksi kyse taitaa olla siitä, että en halua kohdata tämän ajan ikävimpiä piireitä. BB nimittäin on hyvä esimerkki siitä, mikä ajassamme on pielessä.

Ihmiset kiinnostuvat täysin triviaaleista asioista ja ikkunasta tuntemattomien ihmisten elämään. BB on moderni freakshow. Sitä katsotaan kuin sirkuksen parrakasta naista ja nupipäätä aikoinaan.

Ei ole mikään salaisuus, että BB-taloon ei ruudinkeksijöitä haeta. Se kuuluu formaattiin, eikä ole vain kuvitelmaa. Typeryyden oletetaan kiinnostavan ja viihdyttävän ihmistä. Kun se todella kiinnostaakin, se on kova pala kaltaisilleni perusoptimistiselle ihmisille.

Sitä haluaisi olla optimisti ihmisluonteen suhteen, mutta BB tekee siitä mahdotonta. Eikä siis vain BB-talon asukkaat, vaan myös heidän faninsa. Miksi kukaan tekisi vaikkapa perusjärkevän draamakomedian, kun joukko tosielämän pellejä riittää katsojamagneetiksi?

BB on elävä muistutus siitä, että järki ja hyvä tahto eivät ole mikään itsestäänselvyys ihmispopulaatiossa. Tiedän sen toki, mutta en haluaisi asiaa ajatella. Ehkä se on jonkin sortin pelkuruutta, myönnetään. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Häiritsevää on myös se, että en voi mitenkään ymmärtää BB:n viehätystä. Se on häiritsevää siksi, että haluaisin ymmärtää. Ymmärrän monia asioita, joita suorastaan vihaan. Ymmärrän esimerkiksi varsin hyvin, miksi joku kannattaa persuja, vaikka itse olen antipersu.

Mutta BB:n kannatus saa minut tuntemaan itseni typeräksi, koska en saa siitä minkäänlaista otetta. Tiedän että BB:n katsojia ei tunnista käytöksestä ja ulkonäöstä kaupungilla.

BB:n suuri ystävä voi olla jopa hississä samaan aikaan kanssani, enkä saa koskaan sitä tietää, koska BB-fanius ei päältä päin näy. Vaikka BB hississä tuoksuisikin, siitäkin saattaa vastata joku ihan muu koiranleuka kuin BB:n vakiokatsoja.

Poikkeuksena tietenkin pissikset. Ja hekin näyttävät ensisijaisesti pissiksiltä, eivät BB-faneilta. Tästä maasta saattaa hyvinkin löytyä pissis tai pari, joka ei BB:tä edes seuraa.

Päätän BB-raporttini täältä tähän. Olen nyt täysin purkautunut ja tyydyttynyt tämän asian suhteen. Suljen BB:n pois mielestäni, formatoin pääni BB-muistilokeron ja täytän sen sitten kuvilla kauniista naisista.