6387 - 8.8.2011 (arvosana: -28)

Vittu kun ei vituta tarpeeks.

Aina kun on sopivasti vittuuntunu fiilis silleen että vois ruveta junan nokkakoristeeks, niin aina jotenkin se elämä repii takasin kiusattavaks. Puhelin soi ja kiukkunen akka sanoo että kutsuvat mut sittenkin työhaastatteluun. Toivo elää! Jee! No, paskat sieltä mitään duunia kuitenkaan tuli. Koulujen pääsykokeet! Jos tässä sais jotain fiksua tekemistä muutamaks vuodeks. No vitut - pitäis olla mestari jo valmiiks että pääsis opiskelemaan. Alkaa olla taas se aika kun junan nokka kutsuu, niin sitten tyttöystävä laittaa viestiä miten se odottaa seuraavaa tapaamista pikkuhousut märkänä. Vittu! Vittu! En mä voi lässähtää kilon palasiksi, mua ei vaan koskaan vituta tarpeeksi ja sisimmässäni tiedän että itsari on ihan vitun urpo ja itsekäs teko.

Mutta voi vittu kun voi pienelle ihmiselle olla niin perkeleen vaikea löytää joku rako tästä järjestäytyneestä yhteiskunnasta johon sais edes pikkasen jalansijaa kämpän ja duunin tai opiskelupaikan muodossa.

Lottovoittokin kelpais, mut ei ole vittu varaa lotota.