6282 - 19.7.2011 (arvosana: -66)

Vituttaa kun pitää aina kiskoa bisseä. Kun tulee kavereita nähtyä niin se on useimmiten oluen/lonkeron/muun alkoholipitoisen juomingin merkeissä. Joskus penskoina leikittiin persistä ja ravattiin pihalla, oli ihan vitun hauskaa ja vähän vanhempina bostailtiin kaupungilla, pelattiin porukalla jotain kämäsiä konsolipelejä ja seikkailtiin illalla missä sattuu ja pohdittiin elämän tarkotusta, melkeen aina oli kivaa eikä kukaan juonu mitään.

Sit alkoi sakki täyttämään kaheksaatoista, ja olut rupes kuulumaan asiaan kun mennään porukalla johonki. Ei siinä mitään vielä aluks, mutta kun jossain vaiheessa homma meni siihen että kun puhuttiin edes tapaamisesta niin joku kysy että kuka maksaa juotavat ja mitä kukin haluaa yms. Muuten kukaan meistä ei juurikaan juo, mutta porukalla ei ole enää kivaa ellei mukana ole edes muutamaa pulloa tai tölkkiä. Joskus on koitettu ihan tarkotuksella viettää iltaa vahnhan kaavan mukaan, mut se tuntu ihan saatanan teennäiseltä, eikä ollu oikeestaan kellään kivaa.

Harmittaa ihan vitusti kun jää juominkien takia moni kiva juttu tekemättä, sanomatta ja vielä useampi perseily tehtyä. Ketään en syyttele, ei meiän porukassa kukaan sitä juomista alottanu, yhdessä aikoinaan kiskottiin ekat humalat ja nyt ei vaan osata lopettaa. Vitun kummallista on kun ei yksin tee koskaan mieli juoda, mutta näiden parhaiden ystävien kanssa jotka oon tuntenu jo kohta puoltoista vuosikymmentä ja jotka tunnen varmaan paremmin kuin itteni, pullo kallistuu melkeen ittestään, ja sillon se aina tuntuu ihan hyvältä jutulta.

PS: kirjotan tätä darrassa.