6266 - 16.7.2011 (arvosana: -91)

Harmittaa kamalasti minä itse. Koulut alkaa pian, ihan mukavaa. Porukkamme koostuu pääasiassa 9 henkilöstä. Joukossamme on yksi syrjääntynyt ja koulukiusattu poika. Se ei välitä poikien seurasta, koska se pelkää niitä. Ja vaikka se kuinka menis niitten seuraan se ei ymmärtäis niitä eikä ne sitä, ne muutenkin vaan haukkuis poikaa. Me ollaan sen ainoo "turvallinen" porukka. Mekin kiusataan sitä sanoin, ja se tässä harmittaakin suunnattomasti. Olemme pojan ainoa turva, mutta me vaan kiusataan sitä. Useimmiten "Mee nyt pois" Tai muuta vastaavaa hylkimistä ja syrjintää.

Me aina ollaan kovin ylpeitä siitä miten me hyväksytään erilaisuus. Mutta tämä poikahan on hiemman erilainen, syrjäytyneempi ja eläimistä kiinnostunut "tutkija". - Hyväksymmekö todellisuudessa eilaisuuden?

Kaikki aina valittavat kiusaamisesta. "Kukaan ei tiedä, miten sanatkin voi satuttaa", sanoi tässä juurikin yksi porukasta. (viitaten omaan paskaan luokkaansa) Eikö tämä ymmärrä, että hän itsekin loukkaa julmin sanoin tätä poikaa? Ne sanat, joita kyseinen henkilö käyttää, ovat kyllä todella julmia, kamalia.

Kiusattu kiusaa, näin se on. Minä olen koulukiusattu, ja se toinenkin on, muilla vaan on huono itsetunto ja stessiä. Olemme kiusattuja ja puramme olon kiusaamalla, poika taas kiusaa pikkuveljeään. Paha kiertää.

Minä lupaan yrittää parantaa ilkeää käytöstäni tätä poikaa kohtaan.