Perfektionismi. Monet taiteilijat ajavat itsensä hulluuden partaalle täydellisyyttä tavoitellessa. Tietysti jos vain fotorealismiin pyrit niin sitten saattaa jopa jotenkuten onnistua, mutta sellaista asiaa ei olekaan kuin "täydellinen taide". Äärimmäisen vaikuttavia teokset voi olla muttei täydellisiä, ei ikinä. Paitsi jos täydellisyyden määritelmä on "olen tyytyväinen lopputulokseen" niin silloin se on mahdollinen hetken aikaa. Ja ei kannata heittää töitä menemään sillä myöhemmin niistä löytää uutta, usko pois. Omia töitä katsomalla jälkeenpäin oppii yllättävän paljon, jopa enemmän kuin itse prosessin aikana. Pistä kansioon hyvät ja huonot yritykset,

^ Niin, sinne mappi Ö:n perukoille vain. Lopuksi poltat työsi mappeineen päivineen, ja saat hyvästellä nuoruutesi huonouden. Tämän jälkeen olet kuin uudesti syntynyt - osaat piirtää täydellisesti.

itse olen säästänyt kaikki piirustukset mitä tein pienenä. eihän ne mitään superhienoja oo, mutta hyviä muistoja kuitenkin. :)

sitäpaitsi jotkut piirustukset ja taide yleensä voi olla muiden mielestä täydellisyyttä hipovaa, mutta tekijän mielestä ei lähelläkään.

Kuule näkisit mun töherrykset joita pidän hienoina. Kyllä alkaisit arvostamaan piirtojälkeäsi.

älä heitä pois, ite kattelen vuoden, kahden tai viiden takaisia töitäni jos kuvataiteilu vituttaa, siinä näkee että kehitystä tosiaan tapahtuu vaikkakin hitaasti.

Samassa tilanteessa täälläkin. Kuviksesta satelee kymppejä, mutta minä en ymmärrä, että miksi vitussa. Ei vaan onnistu.