6172 - 26.6.2011 (arvosana: -99)

Ketuttaa kuinka kaikista kavereista on tullut jo aikuisia, asuvat omissa kämpissään tyttö/poikaystävineen, ovat sosiaalisia jne. tuli sellainen olo että "mitäs minä olen saanut aikaan?"
yläasteen jälkeen kaikki ystäväni menivät eri kouluihin ja jotkut muuttivat toisille paikkakunnille, jotenkin ne kaikki vaan kaikkosivat huomaamattani.
Enää on vain pari ystävää joilla on jatkuvasti menoa ja muutamia "ryyppykavereita" joiden kanssa en paljoa ole koska ei tuo joka viikonloppuinen juominen jaksa kiinnostaa. vietän kaiken aikani kotona keksien jotain tekemistä, en pelaa videopelejä mutta koneella tulee silti istuttua. Haluaisin että olisi joku jolle jutella ja olla lähellä. Parin viimevuoden aikana olen masentunut syvästi, olo on aina ahdistunut sekä häpeäntunne iskee usein. Päivät kuluu usein pelkästään ajatellen kaikkea turhaa/negatiivista, enkä vain mahda sille mitään, tuntuu kuin olisin menettänyt kyvyn ajatella mitään iloista tai positiivista, joskus tosin tulee sellaisia päiviä jolloin ajattelee ottavansa itseään niskasta kiinni mutta yön jälkeen tunne saattaa olla ihan toinen. Tulevaisuus pelottaa ja stressaa, kohta pitäisi muuttaa omaan kämppään, työllistyä hoitaa kaikki itse, tuntuu mahdottomalta ja samalla niin turhalta.