5739 - 6.5.2011 (arvosana: -26)

No nyt kyllä vituttaa... Oon nimittäin tehnyt elämäni pahimman virheen: tulin vanhemmilleni kaapista ulos.

Olen siis 19-vuotias tyttö, ja asun vielä kotona, mutta olisi ollut ensi vuonna suunnitelmissa muuttaa pois... Mutta siis asiaan, mulla on ollut kolmee vakavaa suhdetta, joista tää kolmas on nyt ollut käynnissä melkein 11kk ? No mutta anyway, kavereilleni tulin kaapista ulos 14-vuotiaana, ja kolme vuotta vanhemmalle siskolleni heti sen jälkeen, mutta vanhemmilleni en ole uskaltanut, vaikka muuten olenkin elänyt avoimesti lesbona, sillä varsinkin isäni on tosi homofobinen, eikä äitikään kauhean hyvin homoseksuaalisuuteen suhtaudu... Olen kuitenkin yrittänyt antaa niille jotain vihjauksia siihen suuntaan, että tykkään tytöistä sen päivän varalle kun kerron niille, ettei niille tulis tää tieto kauheena järkytyksenä kun ne ois osannu jo jotain aavistella... Mutta ei oo tainnu mennä kovin hyvin perille..

Mutta siis, olin jo suunnitellut pitkään, että mitä sanon ja mitä teen, ja eilen sitten tuli sopiva hetki vanhempieni juodessa iltapäiväkahveja keittiössä. No mä sitten menin siihen kanssa istumaan, ja äiti kysy että onko mulla jotain asiaa. Mä sitten sanoin, että on, ja pyysin niitä kuuntelemaan rauhassa että saisin asian kerrottua. Mä sitten kauheessa jännityksessä kerroin, että mä seurustelen tyttöystäväni kanssa. Vanhempani siis tuntevat kultani, sillä se käy meillä usein, mutta vanhempani ovat luulleet sen olevan mun kaveri. Kauhuissani katoin, kun niiden naamat venähti ja ne näytti tosi järkyttyneiltä, mutta päätin kuitenkin kertoa asiani loppuun kun olin jo kerta aloittanutkin. Sanoin siis suoraan olevani lesbo, ja kun olin saanut sen sanottua, tuli aika pitkä hiljaisuus ja huomasin että äitiä itketti. Isäni toipui ensimmäisenä järkytyksestä, ja alkoi huutaa, että tää on vaan joku vaihe sun elämässäs, ja että se menee kyllä ohi. Mä sitten yritin selittää sille, ettei kyseessä ole mikään vaihe, ja etten ole koskaan ollut kiinnostunut kenestäkään pojasta, mutta se kieltäytyi kuuntelemasta. Tässä vaiheessa äiti oli mennyt olohuoneeseen itkemään, ja myös mulla alkoi nousta kyyneleet silmiin, kun niin vitutti. Isä jatkoi raivoamistaan, ja huusi että mun tyttöystävällä ei ole enää asiaa meille, ja että turha muutenkaan tuoda ketään enää kotiin koskaan. Sitten se lähti johinkin, en tiedä minne... Mä sitten kuitenkin yritin mennä puhumaan äitlle, mutta sekin vaan itkuisena kyseli, että mitä se teki väärin mun kasvatuksessa jne. , ja että miksi mä olen tämmöinen kun mun sisko on ihan "normaali". Lähin sitten kotoa tytöystävälle, enkä kyllä haluais enää kotiin mennä...

Että joo, vituttaa kyllä aika vitun kiitettävästi -.-... Taidankin sitten muuttaa helvettiin kotoa ja äkkiä, mutta harmittaa kyllä vitusti, jos mun vanhemmat ei oikeesti aio hyväksyä mua tämmösenä, kun mä kuitenkin rakastan niitä vaikka ne helvetinmoisia kusipäitä onkin...