|
5695 - 2.5.2011 (arvosana: -8)
Ei perkele, oli sitten paskin vappu koko vitun surkeen elämäni aikana. :D Join itteni känniin idioottiseurassa jossain helvetin korvessa mökillä, ja avauduin melkein kaverille siitä et teen itsemurhan piakkoin.. Vittuuuu, se oli niin lähellä, helkkari jos oisinki menny mölöyttämään. Ihmiset siellä oli ärsyttäviä paskiaisia, ja silti tietysti kuhertelevia pariskuntia (joo-o, mä oon saatana niille todellakin kateellinen, terveisin ruma ja läski), juotava loppu ja mun kaveri vaan muka kännissä kaatuili ja sekoili (kuka menee KÄNNIIN muutamasta siideristä???!! se joi paaljon mua vähemmän ja silti ihan sekasin..), et ihan jees.. No, eipä tartte enää pitkään tätäkään paskaa sietää, ulkomaanmatka ja tutun häät, ja sen jälkeen en voi muuta sanoo kun että adios! :) - Anonyymi Kommentit tättädädää kirjoitti... Pitää olla aika luuseri, että tekee itsemurhan sen takia, että on ruma ja läski.NO NI, NYT HERÄTYS TÄHÄN PÄIVÄÄN! Otat itseäsi niskasta kiinni ja laitat elämäs kuntoon. Teet itsellesi säännöllisyyttä päivään ja rupeat kuntoilemaan aktiivisesti, vähennät annoskokoja, niin eiköhän rupea kilot karisemaan. Ja pidät kiinni suunnitelmasta, se on kaiken a ja o. Ei se elämä niin vaikeaa ole. jejee kirjoitti... tättädädää täysin oikeassa,se on se asenne joka ratkasee loppupeleissä. fdh kirjoitti... käy parturissa solariumissa salilla saat elämän halus takas Anonyymi kirjoitti... No eikö se nyt ole ihan vitun selvää et mä OLEN luuseri?? :D Ei, mulla ei oo asennetta eikä minkäänlaista kiinnostusta enää jatkaa. Joten kiitti vaan "yrityksestä". tättädädää kirjoitti... Jokaisella ihmisellä on asenne. Elämä on asennekysymys. Sun asentees on tällä hetkellä "ei kiinnosta, vitut tästä". Ja itsemurha on itsekeskeinen ratkaisu. Se ei ole sun omavalinta, joka koskettaa vain sua itseäsi. Se koskettaa myös läheisiä ja perhettä. Toki jos sulla ei ole läheisiä ja vanhemmat kuolleet, niin siitä vaan. Mutta jos sulla on vanhemmat, saatat viedä heidät psykiatriseen hoitoon trauman takia ja ajaa heidät itsesyytöshelvettiin. Ja näyttäisi siltä, että sä et oikeasti halua tehdä itsemurhaa. Kun kiität meitä "yrityksestä", niin toivot, että joku välittäis.Hanki kiinnekohta elämälle, esim. harrastus, niin johan rupeaa elämä maittamaa tättädädää kirjoitti... n. Kerran me vaan täällä eletään, ja sen pääpointtina on vain nauttia elämästä ja luoda edellytykset tuleville sukupolville. Ei elämässä sen suurempaa tarkoitusta ole. Mutta sen eteen, että voi nauttia huolettomasti, on tehtävä tässä yhteiskunnassa töitä. Toki voit mennä metsään luolaan asumaan ja elää erakon tavoin, kunhan vaan itse tyydyt siihen ja olet onnellinen. Ne, jotka lankeavat yhteiskunnan asettamiin onnellisuusnormeihin harvemmin tuntevat onnellisuutta.Jos sulla ei ole mitään, mistä nauttisit elämässä, niin jatka etsimistä. Jos sanot, ettet kiinnosta etsiä, niin kasvatuksessa on mennyt joku vikaan. Juttele lähimmäisillesi/ammattiauttajille. Anonyymi kirjoitti... Miks mun pitäs täällä ite kärsiä sen takia, ettei vaan lähimmäisilleni tulis paha mieli? Itsekäs olen, mutta ei nekään ole ikinä mua miettineet. Kyllä, mä toivosin et ees joku välittäs, mut toisaalta parempi että ei, jotta mulla ois enemmän selkärankaa tehä se lopullinen päätös. En todellakaan aio mennä säälittävästi itkemään kellekkään kaverilleni.Mä en vaan ykisinkertasesti jaksa etsiä. Periaatteessa mulla on kaikki hyvin; perhe, harrastus, rahaa, kavereita.. Mut toisaalta mulla ei oo mitään. Mä oon vaan TYHJÄ, ei mulla oo mitään tarkotustakaan enää olla täällä. tättädädää kirjoitti... Sitä kutsutaan epäitsekkyydeksi. Lisäksi tekstisi sisältää ristiriitoja: Sanot, että sulla on perhe, ja asia on sen kannalta hyvin, mutta sanot, etteivät he ole sua ikinä miettineet. Hoida perhesuhteesi kuntoon, se on alku. Ja jos et avaudu heille, eivät he kyllä voi kuunnellakaan sua.Sanot, että itsemurhan tekeminen vaatii selkärankaa. Voin kertoa, että asia on päinvastoin. Se, että pystyy kertomaan avoimesti tunteistaan, vaatii selkärankaa. Koet tyhjyyttä: sitä kokee jokainen, täysin normaalia elämässä. Tyhjyyden voi täyttää asettamalla tavoite itselleen (esim. tuleva ura) ja ruveta uurastamaan sen eteen. Tai hankkia tyttöystävä, minkä hankkimiseen voit tättädädää kirjoitti... lukea ekoista kommenteista apua.Uravalinnan (= sen mitä elämässää haluaa tehdä, eikä aina mene suunnitelmien mukaan) tekoon kuluu aikaa, sun pitää tutkiskella itseäsi. Itsemurhan empiirinen tutkimustapa ei kuulu valitettavasti niihin. Ja tuo itsetutkiskelu on aktiivista työtä, ei sellaista pohdinpa nyt tätä ja tätä laalalalaa ja annan päivieni kulua päivästä toiseen, vaan halujen ja toiveiden hahmottamista ja niistä päämäärien tekoa. Toki voi välillä ottaa inspiraatiotaukoja "elämällä elämää", ei istua koneen ääressä pelaamassa wowia. tättädädää kirjoitti... Itse tunnen iloa ja jännitystä, sisälläni kuplii, kun ajattelen tulevaa uravalintaani ja sitä elämää, kun se toteutuu. Siitä itse tiedän, että se on minulle oikea. Toki tästä ei voi olla koskaan varma, mutta sitten vaihdetaan alaa.Jos et pysty kokemaan minkäänlaisia tunteita ja olet alakuloinen, saattaa sulla olla masennus (ylläri??). Edelleenkin, hanki ammattiapua. Tai hoida itseäsi. Esimerkiksi aktiivinen kuntoilu (hikiliikunta, ei alle kilometrin kävely)estää masennusta, koska sillä on mieltä ylentävä vaikutus. Saatan kuulostaa terveysintoilijalta, mutta kun kuntoilulla on oikeasti suora yhteys elämänlaatuun, itse olen sen omakohtaisesti todennut. tättädädää kirjoitti... PS. Läskit harvemmin komistavat miestä = kun laihdutat, komistuu teikäläisen naamakin, kun alat huolittelemaan itseäsi. Anonyymi kirjoitti... Mahdollisimman lyhyesti;Perhesuhteet on ihan hyvät. Mutta en halua silti avautua perheelleni. Mulla ei oo syytä kertoa tunteistani, päällisinpäinhän mulla on kaikki ok. Mulla ei oo masennusta, ei se oo ainut syy itsemurhaan. Pystyn nauramaan ja tuntemaan itteni tyytyväiseks hetkittäin, mut mua ei vaan kiinnosta enää jatkaa. Mulla ei oo mitään mitä odottaa, enkä jaksa hankkiakkaan sellasta. Tulavaisuudella ei oo mulle mitään väliä. Laihtua voisin yrittää itteni vuoks, mut ei mulla oo voimia tai aikaa enää sellaseen. Kuten sanoit, "ei kiinnosta, vitut tästä". Ja muuten, ei sun oikeesti tarttee vaivautuu enää kommentoimaan mulle, ei mun elämällä merkitystä ole. tättädädää kirjoitti... Taas tekosyitä :DEi jumalauta, et sä voi tehdä perheelles tuota, että laitat vanhempas suremaan ja sisarukset kaipaamaan sua loppuelämäkseen. Ymmärrätkö, että sun ympärillä on muitakin ihmisiä, et ole irrallinen olemus tästä todellisuudesta? Ei ole muka aikaa laihtua? Kyllä on, loppuelämä. Varmasti rupeaa löytymään elämälle mielenkiintoa, kun pudotat painoa. Viriliteetti nousee varmasti ja uusia voimia tulee tulevaisuudenkin hankkimiseen. Ja sulla ON syytä kertomiseen: tunteet ovat subjektiivisia, ja jos susta tuntuu pahalta, ei ulkoiset hyvinvointitekijät merkkaa mitään. Anonyymi kirjoitti... Multa löytyy aina tekosyitä. Mitä merkitystä mun tunteilla on? Niillä itellään menee vielä paskemmin, eikä ne mua ymmärrä. Ja äkkiä nekin mut unohtaa, ja jos ei, niin ei mulle oo kuolleena sillä mitään väliä. Toistele vaan taas miten itsekäs oon. :) Eikä se paino tässä ainut ongelma oo, vaikka tietysti ois kivempaa jos oisin laihempi ja aikaakin löytys jos haluisin, oot aivan oikeessa vaikka vastaan väittäisinkin. Mulla ei vaan riitä itsekuri. Mutta niin, muita ongelmia en sit tässä jaksakaan luetella. tättädädää kirjoitti... Ei riitä itsekuri :D Arvaa mistä se on kiinni: itsestä. Vain sä pystyt muuttamaan itseäsi, ei kukaan muu. Muilta saat kyllä tukea siihen prosessiin, kunhan avaudut. Taas ristiriitaisuutta, jopa kahdessa kohtaa: sanot, että sulla on asiat hyvin, mutta kerrot, että sulla on ongelmia: silloin asiat eivät ole hyvin. Silloin otetaan härkää sarvista kiinni ja ruvetaan tekemään ja uurastamaan ratkaisun puolesta, niin yksinkertaista. Toinen: teikäläinen haluaa elää; et sä muuten vastailisi tähän avautumisthreadiin niin usein.Mistäs tiedät, etteivät perheenjäsenet ymmärrä, kun et ole avautunut heille? Kyllä sun tunteilla on väliä, etenkin itsellesi. Ja varmasti pe tättädädää kirjoitti... rhe välittää. Ja tulevaisuudessa joku erityisempi, mutta kukaan ei tule sua kotoas hakemaan, sun pitää itse lähteä liikkeelle. Luotat itseesi ja olet oma itsesi, niin varmasti jonkun löydät. Ei tietenkään ole mikään pornotähden näköinen, mutta kyllä varmasti joku löytyy. Etenkin, jos teet itsestäsi helposti lähestyttävämmän eli ts. laihdutat ja hankit lihaksia. Ja kuntoilu on oikeasti palkitsevaa, itse tykkään seurata tulosten nousua salilla :3 Toki rajansa silläkin, mutta sitten ruvetaan kasvattamaan juoksukilometrimäärää, kun lihakset ovat tavoitekoossa ^^ asd kirjoitti... Ainoo mitä voin sanoo et tee niin kuin tättädädää sanoo, mieti puolivuatta, jos vielä tuntuu samalta nii siitä vaa ittees jojoon... Anonyymi kirjoitti... No mun tunteet onkin aika helkkarin ristiriitaset, joten ei mikään ihme, jos sellasia löytyy. Ja kyllä mä haluisin nyt elää tässä ainakin nää viimeset hetket kunnolla. (asd - tätä on mietitty jo paljon pitempään ku puol vuotta). Niin ja huomasin muuten, et sä varmaan luulet mua mieheks, oon siis nainen, vaikkei sillä nyt niinkään väliä oo.Mut onnee omaas elämääs, kiva et ainakin sulla menee hyvin. :) kyllä se siit kirjoitti... Ei helv*tti. Katso itteäs peiliin! Itse olin ylä-asteella koulukiusattu, lihava eikä kavereita itselläni ollut juuri kuin tietokone. Kun siirryin ammattikouluun päätin, että nyt alotan elämisen. Laihdutin, hoikistuin, hankkiuduin uusiin kaveripiireihin mikä oli todella vaikeaa. Löysin uusia tuttavuuksia ja löysin maailman ihanimman naisen! Joka piristää päivääni joka ikinen päivä. Ja nykyisin en edes voi kuvitellakaan mitä mielessäni oikein kävikään n. 15 vuoden ikäisenä! (itsemurha yms.) Löysin vain itsestäni uuden minäni pitkän itsetutkistelun jälkeen. Suosittelen sinuakin yrittämään tässä. Ja muuten aivan tasan tarkkaan osaan eläytyä tilanteeseesi!! Ni asd kirjoitti... Juu menee hyvin mut aina ei menny nyt ikää 18 naisii on... 14 vuotiaana olin läski, ruma ja kaiken lisäksi kieroon katsoin (Y) eli voit kuvitella kuinka mahtavaa elämä oli. Ja huom yhtäkään kaveria ei ollut. Kävin silmäleikkauksessa hankin piilarit salilla 2v sen jälkeen olin laiha ja näytin the stitueissonilt. koitin myös itsemurhaa mutta hyvä etten onnistunutD: jasso. kirjoitti... Mua taas vituttaa ihmiset jotka valtitaa kun jotkut menee känniin mansikkamehusta ja muista litkuista. So what? jotkut eivät vaan kestä saatana alkoholia -.-'"mikä eläin sanoo "hau hau" ?" öööäää, lintu? o_O asd kirjoitti... Hanki PV ni sun elämässä on tarkoitusta.Kommentoi |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (33) varallisuus (161) yhteiskunta (277) yritysmaailma (14) 
|
