5579 - 15.4.2011 (arvosana: -90)

Joo kyllä nyt ottaa taas sen verran aivoon, et on pakko avautuu.
Eli, vituttaa ihan jumalattomasti se, kun ei saa omista tunteistaa mitään helvetin tolkkua. .__. Oon siis ollu nyt ihan älyttömän suunnattoman ihastunu yhteen ihmisee, jonka mielestä ansaitsen parempaa kuin hänet. Itse en sitte tiiä ansaitsenko ees häntä. Aika harvoin kehenkää ihastun. En ees muistanu mille se tuntuu ku aattelee toista aivan taukoomatta ja ikävä on ihan vitunmoinen.

No sit aloin vaan vihaamaan sitä henkilöä ihan täysiä. Ja vasta äsken tajusin, että en oikeesti vihaa sitä, oon kait vaa yrittäny suojella itteeni tätä inhoomalla. Joo tiedän, HUOH!:D
En oikeestaan tiiä välitänkö tästä ihmisestä enää vai en. JA JUST SE VITUTTAA! Miksi vittusaatana pitää olla näin vaikeeta?
Ainaki mulla on kauhee ikävä sitä, ku alunperin oltii tosi hyviä kavereita..
Ja toisaalta toivon, etten ois koskaan tavannu sitä, ku siitä aiheutuu ihan vitunmoista päänvaivaa.