5396 - 8.3.2011 (arvosana: -95)

1.Unihäiriöt vituttaa. Jotenki niin turhautunut olo ja sellanen, että mun pitää tehdä nyt jotain tässä elämässä, se sellanen jatkuva tarve voida vaikuttaa oikeesti johonkin. Se on mulla ollu ala-asteelta lähtien, siitä lähtien en olekaan juuri nukkunut. En voi nukkua ku pitää olla vaikuttamassa tässä maailmassa, vaikka se sit oliski vaan yöllistä internetuutisvirran selaamista. Typerää, en mahda sille mitään.
Toiset unilääkkeet jo käytössä, mitään auta.

2.Vituttaa kun täytyy olla kaikkien henkisenä kävelykeppinä niiden elämän matkalla. Jotenkin surkuhupaisaa, että mä pelastan itteeni vanhempia ihmisiä, läheisiäni, itsemurhalta, mut kukaan ei koskaan kysy multa miten mä voin.

Koskaan en oo näyttäny oireiluani kenellekään, sisällä ollu paskana moneen otteeseen. Jotenkin siihen vaan tottuu, että sillä mun sisimmällä ei ole väliä, kun aina on joku muu akuutimpi tapaus käsissä. Ja jos mä en pelasta, ni ei sit kukaa.
En voi kattoo kärsivää ihmistä vierestä.

4.Koulussa viimest vuotta, ammattiin josta en varmasti saa töitä. Koulussa aina oon ilonen vaik sit välitunnilla pakko lähtee vessaan pyyhkii kyyneleitä. Pari tyyppiä jotka haluisin oikeesti kavereiks, tai oikeestaa yks, mutten koskaa saa aikaseks pyydettyy mihinkään koulun ulkopuolella, en kai uskalla. Aina ku yritän sille jutellaki ni se o pelkkää läpänheittoo. Tänään tuli kyllä taas ihan suoraa vittuilua, en tiedä miksi. Haluisin et se tuntis mut paremmin, ettei kohtelis mua sillä tavalla. Vittu kohta taas 48 h takana ilma unta.

Vituttaa kun pystyn pitämään kulisseja niin hyvin yllä, että mun oma isäkin luulee että kestän mitä vaan, ja frendit luulee että oon vaan yks huoleton ilonen norminuori. Tosin joo, itsepähän oon tähän itteni laittanu. En vaa voi romahtaa, koska sit menis kaikki. Toivoisin vaa et joku näkis mun läpi ja haluis tuntee mut oikeesti. Lässynlää saatana.