5090 - 20.1.2011 (arvosana: -26)

Ei JUMALAUTA.

Mä en vaan jaksa tätä paskaa. Päivästä toiseen vaan vituttaa, väsyttää, on nälkä, vituttaa, väsyttää ja tympäsee nii et tekis mieli repii omat aivot pellolle. Ei vaan yksinkertasesti jaksa, raivostuttaa koko olemassa olo eikä tästä kärsimisestä oo mitää hyötyy. Kukaan ei välitä paskan vertaa, ja miks pitäskään?

Vihaan itteeni. Oon ruma, läski, vittumainen, selkärangaton paska, joka ei saa persettään raahattuu sen vertaa et laihtus. Ja ruoka maistuu, jonkinlaisen syömishäirönki oon itelleni kehittäny. Vaikka perseeni oiskin hehtaarin kokonen, NIIN ONKO SE PERKELE TEIDÄN ONGELMA, kun siitä pitää aina vittuilla? Eikö mua oo jo tarpeeks tallottu maan rakoon, puukotettu selkään, valitettu joka vitun asiasta ja hylätty kylmimmällä mahollisella tavalla? EIKÖ TÄÄ SAATANA JO RIITÄ? Mulla ei todellakaan oo itse tuntoo vaikka kovan kuoren oonki kasvattanu, mutta silti ne sanat sattuu. Sattuu oikeesti.

Eikä mulla oo tietenkään munaa senkään vertaa että tappasin itteni, satun nimittäin olemaan nainen. Ai että kun oli taas hassunhauska vitsi. Mutta niin, mun piti jo yli vuos sitten vetästä viimesen kerran tätä saastasta ilmaa, suunnitelmat meni vaan vähän uusiks ja sen takii sitten oon täällä itkemässä teidän riesana.

Ammattiapua? No ei todellakaan. En ikinä kestäs jos joku vitun horo, vaikka kuinka tekis vaan työtään, penkos mun asioita ja yrittäs "auttaa". Oon kyllä hyvä näyttelee, kukaan ei tälläkään hetkellä oikeesti tiiä mitä mun pään sisällä liikkuu, ja siihen on selityksenä tietenki se, et oon patologinen valehtelija. En osaa avautuu, pidän kaiken sisälläni, viimesenkin vihan kipinän saan peiteltyy näyttämön verhojen takana, esittäen vitsikästä ja elämänilosta tyyppiä vetelemällä lavalla olevien narrien naruista, sokeiden ihmisten typerästi nauraessa ja kuvitellessa kaiken olevan hyvin.

Onnea elämääsi, toivottavasti sun ei tartteis marssii näin syvällä pimeessä.