5078 - 19.1.2011 (arvosana: -50)

Ääh, varsin inhottavaa on kun ei ajatukset juokse, yrittääkö vaiko eikö yrittää.. Joululoman vietin naispuolisen kaverin luona ulkomailla ja pakko myöntää, että olen yltäpäältä rakastunut kyseiseen, 8 vuotta vanhempaan henkilöön (20-28). Uskon ja toivon tunteen olevan kutakuinkin molemmanpuolinen, jokseenkin molemmat kokevat sen hölmöhköksi/vaikeaksi. Ongelmana tässä on se, että seuraavista tapaamisista ei ole mitään tietoa eikä varmuutta, eikä muutenkaan yhteinen jatko ole kovinkaan todennäköistä. Suomi - Saksa väli ei köyhälle opiskalijalle ole helppo este ylitettäväksi ja ikäero tuo mukanaan pienen riskin, mikäli homma ei toimisi, en tahdo naisen aikaa "haaskata" sopivaa miestä löytäessä.

Joulua ennen minulla oli kiikarissa eräs itseni ikäinen tyttö koululta, tosin aloin harkita häntä vasta kun huomasin, että hän mahdollisesti olisi kiinnostunut. Nyt ei sitten mitään mahdollisuutta että pystyisin tätä tyttöä ajattelemaan hetkeäkään ilman, että tämä saksalainen ja meidän yhteinen loma valtaisi mieleni ja pistäisi sydämeni itkemään, varsinaiseen itkuun asti en ole enää pariin viikkoon päätynyt, mutta kipeää tekee nuo ah niin ihanat muistot, ja niistä hetkistä erossa oleminen.

Pääsääntöisesti olen tähän ulkomaalaiseen ollut yhteyksissä IRC:ssä, mutta muutamaan päivään ei ole tätä siellä näkynyt. Itseäni tämä on hieman helpottanut, enkä ole muuta kautta ottanut yhteyttä, uskoen, että hän vain tarvitsee hieman omaa tilaa. Ennen juttelimme joka päivä IRC:ssä. Kuitenkin uskon, että ystävyytemme jatkuu. Inhottavaa vain kun ei oikein tämä koulun tyttö enään niin paljoa kiinnosta, mutta toinen kannustaa yrittämään, ja itsekin tarvitsen jonkun jonka lähellä olla. Jos vain mahdollista, olisin jäänyt Saksaan.

-Masentaa ja ahdistaa, tahtoisin vain nukkua ja unelmoida. Kunpa tietäisi mitä tehdä.(?)