4824 - 21.11.2010 (arvosana: -65)

Ei helvetti. Ikää 21v ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan et ei täs koskaan käy flaksia ton vastakkaisen sukupuolen kanssa ja en nyt puhu pelkästään yhden illan jutuista vaikka kieltämättä "se" pyöriiki tän ikäsen miehen päässä koko ajan. Kyllä täs kaipais ihan vakavaa/semivakavaa suhdetta jonkun mukavan naisihmisen kanssa mutta suoraan sanottuna myös kiima olis aika kova :)
Olen mielestäni suhteellisen hyvän näköinen ja puheliaskin vaikken kuitenkaan mikään varsinainen ekstrovertti henkilö. Sanoisin et varsin perinteinen "suomalainen mies" monessakin suhteessa.

Mulla on paljon kavereita (tosin ei juurikaan tyttökavereita, jos ei nyt jotain kavereiden muijia tms. lasketa. eipä niiden kanssa kuitenkaa varsinaisesti tuu jutusteltua), käyn baareissa, juon "kohtuullisesti" juttu luistaa jne. mut tuo vastakkainen sukupuoli on jääny jotenki vitun hämäräks. Onhan sitä tullu nuoleskeltua vähän jossai kapakassa ja joskus jopa vähän jutusteltuakkin siinä ohessa, mut siihen se sit jääkin.

En sinänsä jännitä naisten kanssa olemista mut toisaalta kuitenkin kynnys on vaan liian iso mennä juttelemaan jos huomaa esim. baarissa jonkun "yksinäisen" mukavan näkösen neidon (Muijaporukasta on aika vaikea mennä sitä yhtä jututtamaan.) Kai sitte vaa mietin liikaa vaikka pitäs vaa mennä ja paukauttaa jotain juttua. Saati sitte että olis uskallusta jutella vaikka ihan junassa tai kaupassa jne. ja entä jos muija onkin varattu tms.?

On vaan niin saatanan saamaton olo monessakin mielessä. Sitte kun siihen viel lisää sen et tuntuu että kaverit pikkuhiljaa pokailee itelleen muijaa (oli nyt sitte yhen illan juttu tai vakavampi) = suoraan sanottuna kateus ja "yksinäisyys" iskee. Lisäksi otan turhaa painetta siitä että olen neitsyt ja ei niinkään sen itse suorituksen vuoksi vaan kavereiden, vaikka oikeasti tälläistä painetta ei kaveripiirissä ole!?

Viel tuosta baarinuoleskelusta tuli mieleen, että ehkä se "jatko" on sittenki ollu enemmän meikäläisestä kiinni. Jotenki se on hirveän kakspiippusta: Totta kai on selvää että kiinnostaa se neitonen mut toisaalta ei uskalla jatkaa, koska pelkää että menee ns. liian nopeasti liian pitkälle, kun ei voi ko. henkilön haluista tietää (samalla toivoen että vastapuoli etenis vuorostaan). Homma ikään kuin jummaa vähän aikaa paikallaan ja sitten lopahtaa siihen. En tiedä miten sitä sanoin kuvailisi.

Ja nopeana loppumainintana yksi vitutuksen aihe on rahatilanne. Opiskelija ei paljon töissä ehdi käymään ja kuitenkin tulee elettyä yli varojen. Pihiys iskee ja ei viitsisi lähteä esim. baariin, mutta pakko sinne on mennä, koska kotiin ne naiset ei ainakaan tule.

Noh ainakin tää avautumine helpottaa vähäsen :/