4816 - 21.11.2010 (arvosana: 15)

Minua vituttaa näääääääääääääääääääääääääääääääääääin paljon isäni.

Hän on ihan normaali mies. Mutta hänen asenteensa/luonteensa __ärsyttää__ minua niin, että meinaan haljeta raivosta.

Otetaan esimerkiksi tänään kun söimme.
Isoveljeni sattui istumaan isäni paikalle, jossa muutkin kuin hän usein istuvat. Isä sitten käveli pöydän viereen ja painoi sisäistä "vihainen ilme"-nappia ja sanoi isoveljelleni suunnileen näin: "Mitä sä siinä istut! Se on mun paikka saatana eikä siinä tartte noin leveesti röhnöttää!"
Isoveli sitten katsoi tätä ihan kummissaan ja koitti sanoa, että mitä se sitä haittaa, jos hän siinä istuu ja lopulta isoveli lähti huoneeseensa syömään.
Itse sitten hänen lähdettyä sanoin isälleni joka nyt istui tyytyväisenä paikallaan kun oli häätänyt veljeni pois, että se oli kylläkin ihan hänen(isäni) vika ettei isoveli tehny mitään.
Isä sitten alkoi kitisemään jotain ja sanoi minulle ettei minun tarvitse kommentoida joka asiaan. Siitä suutuin, sillä hän itse on __aina__ kommentoimassa omia mielipiteitään esim. jos puhuisin äidin kanssa jostain talvikengistä.

Oikeesti mä en kestä sitä. Se aina suuttuu pienestä ja jos sille mainitsee asiasta se sanoo että ei se oo vihanen se vaan on ärsyyntynyt. JA PASKAT. Ja jos minulla on ollut huono päivä ja hän huomaa sen niin tottakai hän suuttuu siitä. Ja hän aina luulee olevansa se väärinymmärretty vaikka hän itse on kaiken pahan alku ja juuri.

Mä en oikeesti kestä sitä!