|
4687 - 31.10.2010 (arvosana: -9)
Vituttaa kun pitää olla rakastunut ulkomailla asuvaan naiseen. Ja ihan oikeasti rakastunut eikä mikään ohimenevä ihastus tai lomaromanssi... Vituttaa kun löysin sen ihmisen, jonka kanssa voisin elää onnellisena elämäni loppuun asti, mutta en kuitenkaan voi. KUN SE ASUU JOSSAIN MILJOONAN KILOMETRIN PÄÄSSÄ!! Joskus tuntuu että olisi parempi, jos ei oltais ikinä tavattukaan. Ennen sitä ei ainakaan tarvinnut ikävöidä koko ajan jotain. Nyt en sitä enää pysty unohtamaan. Mutta sitten kun saan olla sen ihmisen lähellä niin kaikki maailman ongelmat tuntuu vain katoavan... Ja seuraavan kerran nähdään joskus jouluna. Siihen on VITTU 2KK AIKAA... Mitenköhän sitä taas kestäisi tätä yksinäisyyttä ja vitutusta siihen asti? - yksinäinen Kommentit perse kirjoitti... Jaa. Ei ole kovin vaikeaa unohtaa jotain "rakkautta". Melko primitiivinen tunne se lopulta on. vanha kirjoitti... Ja välimatka ei voi olla miljoonaa kilometriä, jos maapallon ympärysmittakin on vain noin 40.000km. th kirjoitti... Muuta sinne missä se asuu? Gigolo kirjoitti... trust me, voin luvata et sä näyttäisit aika pelleltä jos sä kävelisit kadulla käsikädessä jonkun 150 senttisen tumman thai akan kanssa. yodahh kirjoitti... perse on yodan kaveri, ainakin samoilla äikäntunneilla ovat olleet. :P mutta eikö vaistojaan -primitiivisiä tunteita- ole kaikista vaikein unohtaa? mun on ainakin. musta ihmiset, jotka selittää ettei rakkautta ole on ihan vitun teennäisiä. tai eivät ole koskaan oikeaa rakkautta kokeneet. yksinäinen kirjoitti... yodahh: juuri näinja Gigolo: saksa = thaimaa??? kaukosuhde kirjoitti... Itselläni on tyttöystävä 7000 km päässä. Näen puolen vuoden välein.Kyllä se koville ottaa, mutta meili joka päivä ja webcam chat viikonloppuisin auttaa. Tulee käymään joulun aikoihin :) Pitää vaan olla ajatus mielessä, että joku päivä se yhteinen elämä koittaa ja kaikki odotus on ollut sen arvoista. Kärsivällisyys on hyve. Gigolo: Pitää olla aika juntti jos välittää mitä muut ajattelee yhteensopivuudesta. 15yrGay kirjoitti... Mul on sama tunne. Mun tyttöystävä asuu austraaliaassaaa ja tahtoisin sinne sen luokse. heeh kirjoitti... Siellä ne paneskelee muita minkä ehtii. Itse suosin tämän takia vain kotimaista. Sien kirjoitti... Itsekin yltäpäältä rakastunut saksalaiseen, vuoden pari netissä jutellut, ja nyt vietin uudenvuoden siellä. Kyllähän se vituttaa, ku ei tiiä mitä tässä pitäis tehä, muuten joo, mutta kun 8 vuoden ikäero hieman arveluttaa isompien päätösten tekoa, mitäpä jos myöhemmin selviää ettei homma toimikaan? Ahdistaa, tahdon vain takaisin hänen luokse(suhdetta yms ei ole, kaveripohjalla ollaan), koululla toinen tyttö olis mulla mahdollisuutena mutten pysty ajattelemaan koulukaveria hetkeäkään tämän saksalaisen kaipuun murskaamatta sydäntäni. Menisin Saksaan pian uudelleen mikäli tällä köyhällä opiskelijalla olisi siihen varaa. Nyyh. siwax kirjoitti... Sama. Elämän rakkaus asuu Norjassa, vituttavaa, kun molemmat köyhiä opiskelijoita ja IRL ei nähä kun se kerran vuodessa.Kommentoi1 avautuminen odottaa tarkastusta. |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (26) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (32) varallisuus (161) yhteiskunta (277) yritysmaailma (14) 
|
