4603 - 19.10.2010 (arvosana: -32)

Täytän 14 pian, ja sosiaalinen elämäni on täysin kuollut.

Okei, myönnettäköön että minulla on muutamia ´´kavereita´´, mutta he eivät halua/jaksa/kehtaa liikkua kanssani.
Tytöt eivät kiinnosta minua persoonina, koen heidät vain seksuaalisina olentoina, toisinsanoen lykkäisin mutten tykkäisi. Osasyy tähän on se, että menin ala-asteella ihastumaan täyteen huoraan, kun kerroin tälle että tykkään hänestä, tämä levitti tiedon koko koululle, Opettajatkin kiusasivat minua.

Kun pääsin ylä-asteelle, olin olevinani niin kovaa poikaa. Menin sitten typeryyksissäni ´´kavereideni´´ kanssa kauppaan pöllimään tupakkaa, koska pitäähän ylä-aste ikäisen polttaa! Jäimme kiinni, ja ´´kaverini´´ vyöryttivät syyt niskoilleni, se oli kuulemma ollut MINÄ joka oli keksinyt ne tupakat pölliä, vaikka ´´kaverini´´ uhkailivat kertoa kaikille koulussa siitä ihastus-fiaskosta, jolloin olisin taas kiusattu. Silloin alkoi alamäki, sain kuukauden koti-arestia, ja aloin viettää aikaani tietokoneella. Kun koti-aresti loppui, ei ketään ´´kavereistani´´ kiinnostanut enää liikkua kanssani, kun olin HEIDÄT nolannut kiinni-jäämiselläni. Haistatin vitut, en minä heitä tarvinnut.

Aloin viettää enemmän aikaa koneella, koska ainoa kaveri-tyttöni asui 100km päässä. Olin ollut jo pitkään ihastunut tähän, mutta lopulta rakastuin. Tässä vaiheessa varmaan naureskelette, että ei 14v jannu tiedä mitään rakkaudesta. Haistakaa vittu, rakkaus on sitä, että haluat viettää loppu-elämäsi jonkun kanssa, saada lapsia tämän kanssa, hankkia omakoti-talon, ja vittu koiran tämän kanssa. Yritin hellävaraisesti vihjailla tälle että voisimme sopia yhteen, aloin kullittelemaan tätä yms. Lopulta tämä hoksasi mistä oli kyse, ja sanoi että olin mukava kaveri, mutta asun niin kaukana... Elättelin toiveita, kyllä tämä tästä, muutaman vuoden päästä voimme muuttaa yhteen. Sitten tämä löysi poika-ystävän, ja lopetti yhteydenpidon hetkeksi kokonaan, ei vastannut puheluihin, tekstiviesteihin, jos kirjoitin mesessä, tämä meni heti offlineen.

Sydän murtuneena, koitin selviytyä koulusta, päin vittua sekin menee. Puoleenvuoteen en kuullut mitään tästä, sitten tuli puhelu, jossa tämä ulvoi poika-ystävänsä pettäneen tätä kaikkien ystäviensä kanssa. Raivoissani, karjuin tälle jokseenkin näin: ´´Niin, ja minä saatana olen sitten toisen-viulun soittaja?! Että sittenkun kaikki menee päin persettä, tullaan nyyhkyttämään olkapäätä vasten, mutta muuten ei viitsitä pitää mitään yhteyttä?!´´ Löin luurin korvaan, raivoissani itkien kirosin tämän naikkosen helvetin syvimpään kolkkaan, jolloin sain viestin, että olin tunteeton paska kun en yhtään välittänyt. Haistatin vitut, ja laitoin hyvät loppuelämät. Eräs toinen, vanha ystävä otti yllättäen yhteyttä. Kun kerroin tilanteen tälle, hän tarjosi viinaksiansa. Hetken olin vastaamassa kyllä, mutta sitten kieltäydyin, en ollut niin säälittävä. Tämä rupesi huutamaan, että olin naurettava absolutisti-nolla, jolla ei ollut mitään elämää. Vastasin: ´´No, ainakaan en ole naurettava alkoholisti-jonne.´´

Jotenkin olen selviytynyt tähän pisteeseen. Kouluni on päin persettä, Vanhemmilla ei ole mukamas rahaa ostaa 20e silmälaseja, mutta viinaa ostetaan 10 litraa joka viikonloppu. Minulla on yksi ystävä, ja rakastan vielä sitä tyttöä. Kerran, yhden kerran laitoin tälle viestin. Viestissä luki:´´Kaipaan sinua. Epäilen, että sinä et kaipaa minua, kaiken sen jälkeen mitä sanoin. Olen pahoillani, ja haluan sinun tietävän että rakastan sinua.´´ Vastaukseksi sain pelkkää haukkumista, olin säälittävä nörtti, ja minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia tähän. Olin, ja olen niin turta, että en voi itkeä. En tunne enää mitään muuta paitsi vihaa, loputonta vihaa ihmisiä kohtaan. En tiedä miten jaksan enää. Taas tämä tyttö kirjautui sisään messengeriin. Huoh, lopetan tähän, ettei koko sivu täyty paskanjauhannastani.