4397 - 8.9.2010 (arvosana: 1)

Teksti voi olla hieman sekavaa. Elämä on paskaa. Olen huomannut sen, että elämäsi on kustu jo heti kättelyssä, jos vanhempasi ovat ns.´´alempaa luokkaa´´. Se johtaa koulukiusaamiseen, koulukiusaaminen johtaa kouluammuskeluihin, snobien kersat jonottavat pariviikkoa koulu-psykologin ovella, koska toikin teki niin. Taas koulukiusausta ja sama kierre. Rehellisesti sanottuna, minua ei kiinnostanut paskan vertaa, kun näistä ammuskeluista puhuttiin. Olenko mielestänne paha ihminen? Muistan erään tunteen, tunteen jonka olen sivuuttanut monta, monta vuotta... Mutta mihin sekin päättyi? Valmistin kolme vitun tuntia tyttöystävälle romanttista illallista. Aioin kosia tätä. Muijan olisi pitänyt saapua jo, ajattelin itsekseni. Silloin puhelimeni soi, ja tyttöni kertoi kylmästi, että se oli nyt loppu ja olin säälittävä luuseri, enkä ollut ikinä aidosti kiinnostanut tätä, vaan hän oli yrittänyt minun kauttani päästä ´´kaverini´´ housuihin. Maailma pysähtyi. Itkin ensin kolme päivää sängyssäni, jonka jälkeen seurasi neljä viinan täyteistä kuukautta. Mutta silloin eksyin sivustolle nimeltä kuvalauta. Tajusin, että maailmassa on tuhansia ihmisiä jotka olivat kokeneet saman. Kuvalauta opetti minulle, että tapahtunut ei ollut minun syytäni, kuvalauta opetti minut kohdistamaan vihani ja tuskani maailmaa kohtaan. Hiljalleen pääsin eroon alkoholista, ja aloin täyttämään elämääni lautailulla. Tätä jatkui monta vuotta, siihen saakka kunnes kuvalauta sulkeutui. Taas, tämä sama menetyksen ja pettymyksen tunne. Taas sama kierre. Kuvalauta oli minun ystäväni, perheeni, kotini. Nyt se on riistetty minulta yhtä kylmästi kuin se horo jätti minut. Onneksi nyt on lauta.net, niin ei ole niin kamalaa. Kuitenkin, kuvalaudan muisto seuraa minua hautaan saakka, en ikinä unohda teitä veljeni ja sisareni. Olkaa vahvoja, ja muistakaa: olemme anonyymi!