3998 - 22.6.2010 (arvosana: -46)

Tässä taas töissä semmonen hetki kun ei ole yhtän mitään mitä tarvitsisi tai edes voisi tehdä, mikä jo sinänsä riittää vituttamaan, mutta tässä alkaa ajatukset harhailemaan, pasianssi on pelattu jo ja "nettisurffailu" jaksaa kiinnostaa yhtä paljon kuin... no sanotaan vaikka toi jäähtynyt kahvi jonka aamulla keitin mutta unohdin juoda.

Pitäisi nimittäin tulla joku inspiraatio että saisin tehtyä kaikki aloittamani maalaus/yms. kuvalliset projektini valmiiksi, tässä duunipöydällä kun olisi kerrankin tilaa ja itelläni aikaa, mutta ei sitä perkele sentään tule ja sekös vituttaa. Vielä kun koettaa pakottaa itseään siihen niin jäljestä tulee kurapaskaa ja kivaa on kuin kuolemansellissä.

Himassa ei ehdi eikä yleensä huvita - kun siellä on niin paljon kaikkea muuta tekemistä, pari leffaa lojunut jo pitkään katsomattomina ja kutkuttaisi päästä kattelemaan, mutta sekin aika on jostain muusta pois. Joskus pitää niitä kavereitakin nähdä, omasta kunnosta huolehtia, viikonloput menee tyttöystävän kanssa, ja sitten kun olisi hetki ihan rauhallista yksinäistä aikaa niin en saa silti kuviani valmiiksi kun tekee mieli tehdä jotain muuta ja se helvetin inspiraatio on taas poissa. Yleensä saan sen myöhään yöllä tai jossain tilanteessa, missä toteutus on yksinkertaisesti mahdotonta. Silmäpussit meinaa roikkua jo kun yöllä suttaa ja aamulla kiroaa että tulipa tehtyä paskaa huonossa valossa.

En kehtaa valittaa siitä, että elämäni olisi paskaa, sillä sitä se ei ole. Olen siihen melkoisen tyytyväinen, mutta kuka vitun riemuidiootti on keksinyt, että vuorokaudessa on tasan 24 tuntia, 24 armotonta tuntia ja sitten sama soossi pyörähtää käyntiin. No, torstaina alkaa loma ja aktiivinen oma aika lisääntyy noin yhdeksällä tunnilla per päivä. Huolettaa vaan, jos en sittenkään saa tarpeeksi aikaiseksi. Sitten voin syyttää vain omaa saamattomuuttani.

Vitun planeetan perkele, pyöri hitaammin.