3850 - 28.5.2010 (arvosana: -51)

Vituttaa olla niin yksinäinen... Epäonnistuja. Kavereita ehkä 2, lapsuuden ystävät ovat muuttaneet pois eivätkä enää pidä yhteyttä. Olen siinä tilanteessa, että tuttavistani kaikki ovat naimisissa ja lapsiakin alkaa olemaan useimmilla. Vuosien varrella sitä on huomannut onneksi kuitenkin, että tämä yksinäisyys on vähitellen muuttunut itsenäisyydeksi. Parransänki kasvaa välillä vähän enemmän pituutta ja suihkussa tulee käytyä vähän harvemmin kuin työssä käyvilla tuttavillani, kun ei yksinkertaisesti ole tarvetta kun ei ole oikeastaan ketään joka välittäisi.

On tässä tosin aikaa harrastuksillekkin; Metsästykselle ja kalastukselle ja ylipäätään asioiden ajattelemiselle. Joskus sitä vaan huomaa, että on vähän erilaiset jutut kun muilla kolmekymppisillä. Kahvipöydässä puhutaan vain lapsista, työasioista ja talonhoidosta ja eihän tällainen yksiössä asuva ikityötön sellaisista mitään ymmärrä... "Mitä se Matti nykyään tekee?" ja vastaus minulla on jotakuinkin aina ollut "en mitään". Ammattitutkintoja minulla on 5, mutta jotenkin en vain osaa nuoleskella työntarjoajan persettä ja kehua itseäni maasta taivaaseen, joten työelämään en oikeastaan koskaan ole päässyt.

Työkkärissä minua ei enää edes yritetä auttaa töihin pääsyyn, vaikka olen ilmaissut haluni työharjoitteluihin jne. Käsketään vain menemään opiskelemaan uutta alaa. Jumalauta, toissaviikon tapaamisessa työkkärin noita-akka jauho että nykyinen työtarjonnan tilanne johtuu siitä että on liikaa valmistuneita / koulutettuja kuin työtä olisi tarjota, ja sen jälkeen usutetaan karensilla uhkaillen hakemaan kouluun...

No se niistä asioista...mitä naisasioihin tulee, eipä sitä osaa naisia sillä tavoin lähestyä edes, jutella voi tietysti siinä kuin miehillekkin jos on mukava tyttönen en minä naisseuraa pelkää :)
Aina välillä harmittaa, että kävi näin. Päästin itseni repsahtamaan tähän kuntoon. Elämä olikin erilaista kuin silloin teininä luuli.

Ajattelinpa nyt vain jakaa tämän ennen kuin vedän itseni jojoon saunan taakse. Over and out.