3457 - 6.4.2010 (arvosana: -97)

Mun entinen naapuri ja hyvä ystävä kuoli pitkänä perjantaina. En ollut ees kunnolla ehtinyt tajuta sitä kun toinen tuttu kuoli maanantaina samaan tautiin, syöpään. Vittu kun haluaisin itkeä mutta en ole pystynyt itkeä sen jälkeen kun sain isäni kuoleman käsiteltyä. Oon amiksen ekalla, ja minulla on elämäntahto päässyt loppumaan kun kumminkin tässä kuolee pois. En jaksa enää. En pysty puhua kenenkään kanssa kun kaverit ei oo niin läheisiä ja äiti ja pikkusisko on kykenemättömiä auttamaan. Ajatukset ei kulje, rinnassa painaa ja ahdistaa. En usko että selviä tätä koulunkäyntiäkään kun oon jo luovuttamassa. Minulla on hirveä ikävä kaikkia läheisiä jotka olen menettänyt tässä lähivuosina. Muutenkin elämä on menossa penkin alle, kun on kaikkia muitakin ongelmia. Jos tämä ei tästä parane niin lopetan kaiken yrittämisen, jätän koulun ja meen töihin, sillä en jaksa tätä ilmapiiriä enempää. 7 päivän päästä on isän kuoleman vuosipäivä, se masentaa hirveästi.