|
3457 - 6.4.2010 (arvosana: -96)
Mun entinen naapuri ja hyvä ystävä kuoli pitkänä perjantaina. En ollut ees kunnolla ehtinyt tajuta sitä kun toinen tuttu kuoli maanantaina samaan tautiin, syöpään. Vittu kun haluaisin itkeä mutta en ole pystynyt itkeä sen jälkeen kun sain isäni kuoleman käsiteltyä. Oon amiksen ekalla, ja minulla on elämäntahto päässyt loppumaan kun kumminkin tässä kuolee pois. En jaksa enää. En pysty puhua kenenkään kanssa kun kaverit ei oo niin läheisiä ja äiti ja pikkusisko on kykenemättömiä auttamaan. Ajatukset ei kulje, rinnassa painaa ja ahdistaa. En usko että selviä tätä koulunkäyntiäkään kun oon jo luovuttamassa. Minulla on hirveä ikävä kaikkia läheisiä jotka olen menettänyt tässä lähivuosina. Muutenkin elämä on menossa penkin alle, kun on kaikkia muitakin ongelmia. Jos tämä ei tästä parane niin lopetan kaiken yrittämisen, jätän koulun ja meen töihin, sillä en jaksa tätä ilmapiiriä enempää. 7 päivän päästä on isän kuoleman vuosipäivä, se masentaa hirveästi. - Luovutan Kommentit Martti-87 kirjoitti... Otan osaa kaveri. Voimia.Ja sitten teille muille teineille, tällä tyypillä on oikeesti ongelmia toisin kuin teillä paskiaisilla jotka valittaa jostain lol-xd eursoshopper darrasta. Anteeksi, ja otan osaa kinoj kirjoitti... Mun isä kuoli syöpään juuri ennen kuin menin lukion ekalle. Kyllä se sen ekan vuoden masensi aika pahasti, mutta hyvän harrastuksen löytyminen auttoi kummasti. Nykyään siitä on jo monta vuotta aikaa, turha menneitä murehtia.Tuon jälkeen en ole mihinkään uskontoon, jumaliin tms. uskonut. Nykyään kun joku tuttu kuolee, tulee vain hymähdettyä tai jopa naurettua. Silloin ne tunteetkin näköjään häipyivät. Otan osaa suruusi. hmm kirjoitti... Jos meinaat tosissaan lopettaa koulun, niin hanki jotain tekemistä, sillä jos koulun lopettaa eikä ole mitään tekemistä niin asiat menee vain huonompaan suuntaan, kun ei ole muuta kuin aikaa ajatella. Hetuu kirjoitti... Otan osaa. Kannattaa pyytää joltain apua, että saisit puhua jonkun kanssa. Eli tarkoitan ihan ammattiapua. Ja kun sulla on tapahtunut näin monta menetystä niin ne kaikki kasaantuu nyt kerralla sun sydämelle. Se on iso taakka jo yhdestä rakkaasta, niin vielä järjettömämpi näin monesta. Eli toivon, että saat apua, puhut ja saat tuoda julki tunteitasi :-) pillu-haukka kirjoitti... Hahhah, minäpä en ota osaa, vaan nauran paskaisesti. jj kirjoitti... Joo kannattaa jollekkin ammatti-ihmiselle puhua noista asioista, jos niitä ei käsittele niin se sitten myöhemmin purkautuu kaikki ulos.Usko pois että tiedän mistä puhun, tällainen tapahtu omassa perheessä viime kuussa. Philosopher kirjoitti... Mietippä asiaa siltä kannalta et niillä oli varmasti elämänhalu ihan kohillaan vaikka tiesivät kuolevansa.Miks siis siun pitäs menettää elämänhalus vaikka läheisiä kuoleekin? Kaikki me kuollaa mut jos me eletään siinä pelossa et kuollaan joku päivä, mitä merkitystä elämällä on? Audio kirjoitti... Terapeutit on joskus kova vaihtoehto.Ite käyny jo jonku aikaa purkaamassa päätä. Ja onhan se aina parempi kuulla kolmannen osapuolen näkökulma kaikkiin asioihin. Lastdayz kirjoitti... Irwin Guudmanin sanoin.."paras huoliin on kuppia kallistaa,,esileikkiä elämä on vaan." oo kirjoitti... Joo tällä henkilöllä on oikeesti ongelmia kun taas niillä vitun teineillä jotka valittaa ku huone pitää siivota... Otan osaa ja koita jaksaa. Mr G.R kirjoitti... No voi. Minä olen menettänyt monta ns. läheistä ihmistä eikä ole vaikuttanut mielenterveyteeni milläänlailla. Minun mielestäni kuolleet ovat onnekkaita.Kommentoi2 avautumista odottaa tarkastusta. |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (47) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3225) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4139) naapurit (48) opiskelu (748) parisuhde (715) pelit (202) perhe (234) politiikka (25) raha (39) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (379) tietotekniikka (253) tv (138) työ (320) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (32) varallisuus (161) yhteiskunta (275) yritysmaailma (14) 
|
