3170 - 2.3.2010 (arvosana: -22)

Hmm... onko kellään ollu sellasta fiilistä että haluaa vaan olla ja ajatella maailman menoa? Mutta siten että se on yleinen olotila? Minulla se valitettavasti on, ei sinänsä että se haittaisi minua, mutta muita ihmisiä mitä ilmeisimmin.

Tässä n. kuukausi taaksepäin päätin testata käyttäytyä jonkun aikaa kuten normaalit ihmiset, eipä siinä, ihan mukavaa oli, tyttöystäväkin tarttui matkaan. Siinäpä piilee vitutus, nyt olen jotenkin palailemassa normaaliin olotilaan ja työnnän alitajuisesta kaikkia ihmisiä pois, mitä en oikeastaan haluaisi tehdä.

Pidän kyllä tyttöystävästäni, mutta jos satun vastaamaan kysymyksiin ajattelematta ensin, vastaus on yleensä jotain sarkasmin ja kyynisyyden sekoitusta, joka on aina ah-niin-ihanan riidan aihe. Myöskin jos joku sattuu kysymään tai kommentoimaan jotain minun mielestäni ilmiselvää, on kyseinen ihminen auttamatta hienoisen ärsyyntymisen kohteena, sillä minä en osaa pitää suutani kiinni.

Noh, siinäpä se suunnilleen oli, tiedän kyllä että olen kusipää ja pahinta siinä on, että en oikeastaan välitä. Suoraan sanottuna rakastan sitä. Ja en oikeastaan välitä, vaikka suhde menisi päin mäntyä, mutta puhuminen tytön kanssa tässä vaiheessa alkaa olla sen verran äsryttävää, että pääni räjähtää kohta...

Joten: Cheers mates.