3151 - 1.3.2010 (arvosana: 13)

Nyt taas elämä vituttaa.
Oon ollu melko pitkään ihastunu yhteen tyttöön, johon mulla ei oo mitään mahollisuuksia. Sen mää oon hyväksyny ja tullu siihen tulokseen että mulle riittää että oon sen kaveri ja siinä oon onnistunu. Ainaki osittain.
Se vaan vituttaa että vaikka se sanoo että oon sille tosi tärkee ja hyvä kaveri ni se ei tosiaankaan käyttäydy niin. Melko tuore esimerkkiki löytyy.

Se piti pienimuotoset juhlat tossa viime perjantaina ja sain kuulla siitä keskiviikkona. Ideana oli että se viettää iltaa parhaitten kavereittensa kanssa. No kysyin sitte ohimennen että voinko määki tulla. Se kyllä sano että voin mutta sen verran pitkään mietti että melkein jätin menemättä ku ei tuntunu siltä että oisin tervetullu. No menin sitte kuitenki ja tulin sinne jo melko reilusti etuajassa ku tulin sen kanssa suoraan koulusta sinne ku en kotona ehtiny käyä.

Se iltapäivä meni sitte ihan hyvin. Autoin sitä siivoomaan ja kävin sen kanssa kaupassa ja kannoin ostokset. (eikä ollu hiveen kevyet. 12-pack olutta ja 7,5kg kissan ruokaa ja kissan hiekkaa ja vielä muutama siideri mutta yritän olla herrasmies ni en valittanu) Sillo oli vielä ihan kivaa. Mutta sitte muut ihimiset saapu ni se käyttäyty melkeen ku mää en ois olemassakaan. Se puhu mulle koko iltana vaan pari sanaa ja lähinki pois sitte jo yheltätoista sillä tekosyyllä että viiminen bussi menee.

Että semmosta. Hyvä jos jaksoit lukia vaikka oliki vähän pitempi.