3091 - 24.2.2010 (arvosana: -34)

Elän parhaillani tähän asti vittumaisinta viikkoa vuonna 2010. Olen saanut esimerkiksi selville, että olen aikalailla yhdentekevä eräälle kaverilleni, vaikka olenkin hänen takiaan ottanut melkoisen määrän henkilökohtaisia riskejä. Kyllähän sen on koko ajan tiennyt, että kaikki on ollut pelkkää hyväksikäyttöä, mutta eikö voisi edes saatana pitää asiasta turpaansa kiinni? Kun mä en oo tuohon kaveriin mitenkään ikinä takertunut, niin mikä helvetin tarve on vihjailla niin saatanan suoraan?

Toiseksi, oon pahemman sortin ylisuorittaja, mutta vaikutan aivan jatkuvasti muiden silmissä alisuorittajalta, koska teen niin helvetin paljon kaikkea, että ei ole aikaa oikein tehdä mitään kunnolla. Tänäänkin sain tietää, että olin jäänyt kahdeksi tunniksi odottamaan erästä ah, niin-todella-tärkeää-tapaamista turhan takia! Tapaaminen oli peruttu, ilman, että kukaan ikinä mainitsi mulle siitä. Ja ennen "tapaamista" sain kuulla selvästi, että tapaaminen on vain kertakaikkisen pakollinen, eikä saa missään nimessä skipata.

Kolmanneksi, kaikki muukin menee vain niin alamäkeä pitkin. Aivan kaikki, vaikka yritän aina parhaani mukaan. Mun energiat ei enää riittäis, mutta haluaisin uskoa, että jos nyt ponnistelen, saavutan vielä jotain. Harmi, että en kuitenkaan enää saavuta mitään, en ikinä.