3045 - 23.2.2010 (arvosana: -31)

No puoliks vituttaa tää meno, mutta puoliksi myös masentaa. Mutta tuollahan lukee 'avaudu' niin tästä lähtee.

Ihan ekaks sanon että oon semmonen että suru pakkautuu kunnes purkautuu, ja sillä on tekemistä asian kanssa.

Eli, alotetaan Sunnuntaista. Kyselen kaverilta onko tulossa harkkoihin tekstarilla, koitinpa soittaakin. No, ei vastausta, mikä tunnetusti hänen taholtaan tarkoittaa sitä että nyt on muuta tekemistä, eli eipä varmaan ole harkkoihin tulossa. Oltiin ihan puhuttukin että jollei vastaa, ei tulekaan muitten tekemisten takia. No kappas kepposta, tuohan ilmestyikin sitten harkkoihin, eikä mitään ilmotellu. Vitutti siinä vaiheessa kun olin tuon takia joutunut seisomaan tunnin asemalla kiitos VR:n. Venaile Rauhassa? No, eihän tuo vielä riittänytkään. Tuo sama ihminen vielä jaksoi keljuillakin, sanoi että mulla on pitkät piuhat, täysin ilman mitään syytä. Otinpa sen loukkauksena minkä myös huomasi, eipä hän välittänyt.

Huomasinpa harkkojen loppuvaiheessa että oli peukalo venähtänyt (taas). Tunteet kasautuvat.

No, eilen (kello on 2:02) tuo ihminen sitten ilmestyi meseen. Eipä ollut huomaavinaan vaikka miten masentunut olen. Kipeäksikin olen tulossa, jonka mainitsin, eipä välittänyt, vaan lähti sanaakaan sanomatta menemään. Tulipa hylätty olo, tuo ihminen kun on minulle hyvin tärkeäkin menneiden tapahtumien vuoksi. Siinä oli sitten purkautumisen paikka, ja olin lähellä itkua (mitä en ole aikoihin tehnytkään), mutta onneksi yksi ystävä pelasti. Ystävä jota en ole koskaan tavannutkaan, tutustuttiin netissä yhen kaverin kautta. Ihana ihminen, joka toimi tuossa tilanteessa paljon paremmin kuin toinen 'ystäväni'.

Ainoa mitä toivon enää tässä vaiheessa on että tuo nyt edes myöntäisi toimineensa väärin. Haluaisin pitää hänet ystävänäni, koska hän on yksi harvoja joiden läsnäolo saa minut voimaan paremmin jos ja kun olen surullinen.

Kiitos, avauduttu...

(ps, jos luet tän (sinusta ei nyt ikinä tiedä), tiedä että tuo on totisestikin minun näkemykseni asiasta, enkä taivu siitä senttiäkään.)