2563 - 21.1.2010 (arvosana: -70)

Vituttaa niin paljon tämä yksinäisyys, siitä johtuva vakava masennus ja ahdistus sekä kaiken maailman pakko-ajatukset/oireet. Pelottaa, kaikkein eniten pelkään itseäni. Veri maistuu suussa, vatsaan sattuu stressin ja ongelmien takia, huimaa. En tee muuta kuin nukun, ettei vain tarvitsisi olla valveilla.

Yritän kaikkeni, että saisin ystäviä töistä tai muualta, mutta ei onnistu. Minua ei vain hyväksytä porukkaan mukaan. Ennen olin sosiaalinen ja iloinen, nykyään menen aivan lukkoon jo siitä, että pitää lähteä aamulla töihin. Itsetuntoni on ollut nollassa vuosia ja vähättelen itseäni aivan kaikessa, se on minulle aivan normaalia. Olen aina vihannut tämän kaltaisia tyyppejä, mutta olen huomaamattani muuttunut aivan samanlaiseksi. Ennen pidin myös perheeni kanssa oleilusta todella paljon, nykyään en enää jaksa heitäkään nähdä. En vain saa itseäni ylös sängystä tai jaksa vastata puhelimeen. Kerran yritin myös selittää tilannettani heille, mutta he eivät voineet käsittää asiaa. Sanoivat vain vittumaisimmat sanat mitä kuulla voi; kyllä se siitä.

Haluaisin vain ryypätä ja olla aivan sekaisin, ettei tarvitsisi ajatella näitä asioita. Jos en pelkäisi kuolemaa niin tajuttoman paljon, olisin jo päättänyt päiväni. Tosin pakkoajatukseni käskevät koko ajan puukottamaan itseäni mahaan, hyppäämään auton alle.. Tiedä sitten milloin se oikeasti tapahtuu.

Vaikka haluaisin vain itkeä joka päivä, jatkuvasti, en vain saa itkua ulos. Olen kai niin tottunut tähän pahaan oloon, etten osaa enää itkeä? Voi huoh..

Blaablaa lässynlässyn, vitutan myös itseäni, sillä mitä minä täällä tästä jaarittelen. Ei ketään kiinnosta.